Asiantuntijan mukaan vaihto-oppilaat päätyvät usein isäntäperheisiin, joita ei ole huolellisesti tarkistettu.
Vaihto-oppilaiden turvallisuutta ajava järjestö saa viikoittain yhteydenottoja pulassa olevilta vaihto-oppilailta.
Vaihto-oppilaat ovat joutuneet jopa raiskausten uhreiksi.
Danielle Grijalvan välittämät kuvat näyttävät, että isäntäperheiden kodit ovat usein epäsiistejä. Kuva erään vaihto-oppilaan kodista. CSFESGrijalvan mukaan ongelma on, että vaihto-oppilasjärjestöt ottavat enemmän vaihto-oppilaita kuin perheitä on tarjolla. Kuva erään vaihto-oppilaan isäntäperheen kotoa. CSFESCSFES
Grijalvan tehtävänä oli myös etsiä Yhdysvaltoihin tuleville vaihto-oppilaille isäntäperheitä.
Vuonna 2004 Grijalva kertoo tutustuneensa vaihto-oppilasbisneksen pimeään puoleen. 16-vuotias ranskalainen vaihto-oppilas kertoi Grijalvalle, että hänen host-isänsä on kuvannut tätä nukkuessa, tutustuttanut hänet nettipornoon ja tarjonnut hänelle alkoholia.
Tämän jälkeen Grijalva on keskittynyt vaihto-oppilaiden suojelemiseen. Hänen perustamansa järjestö Committee for Safety of Foreign Exchange Students (CSFES) toimii useissa maissa, myös Suomessa.
– Surullista, mutta usein oppilaat ovat matkalla Yhdysvaltoihin ilman, että heille on löydetty huolellisesti tarkistettu isäntäperhe. Usein vaihto-oppilaita kannustetaan menemään ovelta ovelle aluevalvojan naapurustossa kysymään täysin tuntemattomilta ihmisiltä, voisivatko he toimia heille isäntäperheenä, Grijalva kertoo englanniksi sähköpostitse. ………………….
This article is copied in its entirety from Ilto-Sanamat 30 December 2016
Kun lasten vanhemmat laittoivat isäntäperheen nimen netin hakupalvelimelle, rikoshistoria selvisi nopeasti.
Kolme 14-vuotiasta tukholmalaistyttöä olivat lähdössä yhdessä kolmen viikon kielikurssille Brightoniin Englantiin, kun vanhemmat saivat selville tyttöjen isäntäperheen karmivan taustan. Tapauksesta uutisoi Aftonbladet.
Vain vähän ennen tyttöjen unelmamatkaa, tytöt saivat kielikurssin järjestäjältä STS:ltä kirjeen, jossa kerrottiin, että majoitusasiat olivat nyt kunnossa. Mutta kun vanhemmat laittoivat isäntäperheen nimen internet-hakuun, eteen alkoi tulla selkäpiitä karmivia uutisia.
Brittimedian aikanaan laajasti uutisoimissa tapauksissa perheen teini-ikäinen tytär oli puukottanut samanikäisen tytön kuoliaaksi syntymäpäiväjuhlissa, koska uhri oli vahingossa astunut tämän varpaille.
Vain päivä tyttären tuomion jälkeen perheenisä puukotti äitiä 15 senttisellä puukolla vatsaan, rintaan ja käsivarsiin ja jätti tämän verta vuotavana keittiöön. Miestä epäiltiin murhan yrityksestä, mutta hänet pidätettiin vasta neljä vuotta myöhemmin Yhdysvalloissa.
Kolmen tytön perheet ottivat yhteyttä kielikurssin järjestäjään ja kertoivat löytämistään tiedoista. Silloin selvisi, ettei STS:llä ollut aavistustakaan isäntäperheen synkästä taustasta.
Kielikurssin järjestäjä ei kuitenkaan myöntänyt tehneensä mitään väärää. STS:n vastauksessa tyttöjen vanhemmille sanotaan, että he tarkistavat vain yli 18-vuotiaiden isäntäperheen osoitteessa kirjoilla olevien rikosrekisterin. Vastauksen mukaan rikoksista tuomitut isä ja tytär eivät enää asu samassa osoitteessa, eikä heidän tekonsa vaikuta isäntäperheen äidin luotettavuuteen.
Ennen lähtöä tytöt saivat kuitenkin vaihtaa isäntäperhettä.
Video grab from ABC7 I-team report 03 November 2016
Charles T. Ritz III speaking at the Common Core conference in Fullerton. Video frame grab from the recent THEPARENTSVOICEUSA.COM, copied from OCregister
CSFES has just received information that the police are investigating Charles T. Ritz III (65), better known as Chuck Ritz, for sexual misconduct that goes as far back as 1975 and may have continued up until recently. We have been told that some of his victims may have been earlier exchange students from at least Austria, Finland and Germany.
The first allegations against Mr. Ritz came from people who had been his students in Lake Bluff School District, Chicago, Illinois, during the period of 1975-1985. In June 2016, they contacted the Lake Bluff Police Department.
At the time of the alleged abuse, the students informed school authorities of the matter. The school superintendent, Edward Noyes, chose to not contact police or prosecutors. Instead, the school district consulted their insurance company and attorneys. Nor did he disclose this information when he was contacted by other school districts. According to ABC7, Chuck Ritz ”was allowed to resign and even paid more than $22,000 on the way out of the door.”
During this period, another allegation of sexual misconduct was brought against Mr. Ritz in Florida by two teenagers. One of the alleged victims was a student of Mr. Ritz and the other was the boy’s girl-friend.
When he left Illinois for more attractive fields, Mr. Ritz went to Orange County, California. He worked in the Fullerton Joint Union High School District at La Habra High School until May 2016, when this case was brought to light. The number of allegations against Charles Ritz indicate a serial abuser. Such abusers seldom stop. Experience teaches which victim will keep quiet.
If you have information about Mr. Charles (Chuck) T. Ritz III, please contact the Committee for the Safety of Foreign Exchange Students through Lise Lotte M Almenningen at margarethesdatter (at) csfes.org or the CEO of CSFES, Danielle Grijalva, at dgrijalva (at) csfes.org or the police in California through Detective Forgash of the La Habra Police Department at JForgash (at) lahabraca.gov
Anuleena Asikainen,17, joutui vaihto-oppilasvuotenaan Yhdysvalloissa kärsimään nälästä, astmakohtauksista ja isäntäperheen määräämistä katumusharjoituksista.
Anuleena Asikaisen vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa maksoi noin 10 000 euroa.
Opiskelija sai vuoden aikana astmakohtauksia epäsiistin kodin vuoksi, eikä hän saanut kahdessa perheessä tarpeeksi ruokaa.
Asikaisen mielestä järjestöt tekevät rahaa lähettämällä nuoria perheisiin, joiden taustoja ei ole tarkastettu.
Anuleena Asikainen oli haaveillut vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa pitkään. (JOONAS SALMELA)
9Anuleena Asikainen oli haaveillut vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa pitkään.Unelma toteutui viime syksynä, kun 16-vuotias Anuleena pääsi vaihtoon Virginian osavaltioon.
Ongelmat alkoivat ensimmäisenä iltana. Anuleena oli ilmoittanut Explorius-vaihtojärjestölle olevansa astmaatikko, mutta hänen isäntäperheellään oli viisi kissaa ja kolme koiraa. Eläimet tekivät jätöksiään sisätiloihin. Anuleena alkoi heti saada toistuvia astmakohtauksia.
– Kissat asuivat kellarissa, jossa oli myös perheen kahden lapsen huoneet. Kellari oli todella sottainen ja haisi aivan kammottavalle, Anuleena kertoo.
Anuleena lähetettiin lääkäriin, joka totesi astmakohtausten johtuvan liasta, pölystä ja homeesta. Lääkäri määräsi Anuleenan viettämään aikansa siistissä tilassa – käytännössä omassa huoneessaan.
Anuleenan äiti Anita Asikainen sai puhelun Yhdysvalloista puolentoista viikon jälkeen.
– Meillä oli kotona kaksi kelloa, Suomen ja USAn aika. Kun Anuleena soitti ja kertoi tilanteesta, Amerikan aika pysähtyi. Henkiset vaikeudet alkoivat siitä.
Anuleenan ensimmäisen isäntäperheen koti Virginiassa oli sottainen. Perheen lukuisat lemmikit tekivät tarpeitaan sisälle. (ANULEENA ASIKAINEN)
Isäntäperheen koti oli täynnä rojua. Anuleena sai myöhemmin kuulla, että perheessä oli hänen jälkeensä uusi vaihto-oppilas. (ANULEENA ASIKAINEN)
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi STS Kielimatkat korvaamaan 6.505€ (7.105 USD) suomalaiselle Salla Rautiolalle perusteettomasta erottamisesta sekä lukuisista virheistä vaihto-oppilasohjelmassa. Tapausta sivuttiin myös MOT:n dokumentissa ”Vaihto-oppilas heitteillä”. Kerrottakoon Sallan vaihtokokemus varoituksena, millainen vaihto-oppilasvuosi voi todellisuudessa olla.
Salla Rautiola
Salla’s allergic reaction
16-vuotias Salla Rautiola teki tammikuussa 2011 sopimuksen STS Kielimatkojen kanssa vaihto-oppilasvuodesta Kanadan ranskankielisessä ohjelmassa.
STS takaa huolella valitun isäntäperheen, koulupaikan sekä paikallisen henkilökunnan valitussa maassa. Perhettä valittaessa luvataan myös ottaa huomioon hakuvaiheessa annetut terveystiedot. Sallan kohdalla oli ilmoitettu kissa-, koira- sekä siitepölyallergia.
STS toimitti perhetiedot heinäkuussa 2011, kuukautta ennen lähtöpäivää, mutta salasi Kanadan toimistolta edellisenä päivänä saamansa tiedon, ettei STS pysty toteuttamaan ranskankielistä ohjelmaa, vaan Salla joudutaan sijoittamaan englanninkieliseen perheeseen.
Kanadassa:
Isäntäperheeksi oli valittu Ottawassa yksin asuva 62-vuotias jamaikalainen maahanmuuttaja. Jamaikalaisnainen eli omien sukulaistensa parissa ja täysin omassa kulttuurissaan, puhuen pelkästään jamaikan kreolia. Kanadalaisuus, kanadalaiset perinteet tai tavat eivät näkyneet millään tavoin tässä perheessä. Koti oli siivoton, likainen ja homeessa. Oikeudessa oli kuultavana STS:n todistajana aiemmin samassa perheessä vaihto-oppilaana asunut suomalaispoika, joka kertoi yhtenevästi Sallan kanssa, kuinka talossa ei koskaan siivottu ja huusholli oli jo hänen aikanaan ollut samanlainen kuin kuvissa. Molemmat kertoivat, kuinka olohuonetta käytettiin oleskeluun ja siellä oli myös perheen TV ja tietokone. STS:n Suomen maajohtaja Mira Silvonen oli loppuun asti sitä mieltä, että koti oli olosuhteiltaan ok allergikolle ja antoi prosessin aikana peräti seitsemän eri selitystä kuville (muutto, kellari, varasto jne.) Lastensuojeluviranomaiset Suomessa ovat kauhistellen todenneet, ettei kuvien kaltaisiin olosuhteisiin sijoiteta Suomessa alaikäisiä nuoria missään tilanteessa edes tilapäisesti. Tämän isäntäperheen valinnasta nuoren allergikon kodiksi kymmeneksi kuukaudeksi vastasi aluevalvoja Sandra Hanniman / STS Foundation Canada.
Sallan asuttua pari kuukautta ensimmäisessä perheessä, hän alkoi saada allergisia reaktioita pölystä ja homeesta (kuva). Hän ei kyennyt kouluun, mutta hostäiti ei huolehtinut poissaoloilmoituksia koululle. Voimakkaiden allergiaoireiden vuoksi Salla pyysi hostäitiä sekä aluevalvoja SandraHannimania auttamaan häntä lääkäriin, turhaan. Hostäiti totesi: ”Doctors don´t know anything” ja aluevalvoja: ”Let´s see”. Vanhempina jouduimme hankkimaan lääkkeet Suomesta ja postittamaan ne pikalähetyksenä Kanadaan. Lääkäriin avustamisen sijaan STS Kanadan aluejohtaja Kim Berry päätyi antamaan Sallalle varoituksen hostäidin laiminlyönneistä johtuneista ja selvittämättömistä poissaoloista. Salla kutsuttiin STS Kanadan toimistoon 14.11.2011, jota varten hän oli kirjoittanut nelisivuisen reklamaation siihen asti ilmenneistä ongelmista ja virheistä STS:n vaihto-oppilasohjelmassa mm:
STS takaamaa koulupaikkaa ei oltu järjestetty. Salla käännytettiin pois Gisele la Londe-koulusta, koska heillä ei ollut mitään tietoa vaihto-oppilaasta. Koulupaikan järjestäminen kesti lähes viikon.
Hostäiti lähti matkoihinsa jättäen vaihto-oppilaan allergiaoireineen yksin viideksi päiväksi. Tänä aikana ei ollut tietoa, missä hostäiti oli eikä häntä tavoitettu puhelimitse. Lähtiessään hän oli jyrkästi kieltänyt Sallaa ilmoittamasta poissaolostaan STS:lle.
Hostäiti ei pyynnöistä huolimatta tarkastanut postilaatikkoaan ja koska Sallalla ei ollut avainta lukolliseen postilaatikkoon, hän ei saanut Suomesta lähettämiämme lääkkeitä. Kalliit lääkkeet lojuivat ulkona postilaatikossa yhdeksän päivää.
Hostäidin rajut mielialan vaihtelut herättivät kysymyksiä. Hän saattoi itsekseen nauraa ja tanssia, mutta sekunnin murto-osassa raivostua ja paiskoa astioita lattiaan. Salla näki keittiön pöydällä minigrip-pussin ja ihmetteli sen sisältöä. Hostäiti kielsi koskemasta pussiin, sanoen sen sisältävän marijuanaa. Vanhempina huolestuimme tilanteesta ja pyysimme STS:ää selvittämään tilannetta. Huolimatta pussista otetuista kuvista ja Suomen tulliviranomaisten kehoituksesta vaatia asian selvittämistä, STS ainoastaan uhkasi Sallaa uudella varoituksella perättömän tiedon levittämisestä. Aluevalvoja, hostäidin paras ystävä oli todennut, ettei hän usko aineen olevan marijuanaa. Siinä kaikki.
Kanadan aluejohtaja Kim Berry ei edes vilkaissut Sallan 14.11.2011 toimistolla antamaa kirjallista reklamaatiota. Myöskään Suomen maajohtaja Mira Silvonen ei reagoinut reklamaatioon millään tavoin. Sen sijaan STS Kanadan maajohtajalta Yannic Beculta sain terveiset: Jyrkän kiellon olla puuttumasta asioihin.
Eläinallergioista tietoisena, aluevalvoja Sandra Hanniman yritti majoittaa Sallan perheenvaihdon välissä kotiinsa, jossa oli useita kissoja ja koiria. Salla sai oireita jo saman illan aikana ja oli pakotettu etsimään itse itselleen yösijaa lähes viikoksi kavereiltaan, koska STS ei kyennyt sitä järjestämään.
Sallan muutettua uuteen perheeseen selvisi, että hostäiti tupakoi ketjussa sisätiloissa ja hänellä on kaksi koiraa. Hostäiti myös kertoi, kuinka aluevalvoja Sandra Hanniman oli puhunut hänet ympäri suostutellessaan ottamaan vaihto-oppilaan ”edes kokeeksi”. Hän oli luvannut pitää vaihto-oppilasta korkeintaan kaksi kuukautta eli tammikuun 2012 loppuun. Sandran pyynnöstä asia salattiin sekä Sallalta että meiltä.
Larvae/bugs
STS vakuuttaa kuinka isäntäperheet täyttävät tarkat kriteerit, taustat tutkitaan huolella, kodit kuvataan jne. Molempien isäntäperheiden kohdalla nämä lupaukset osoittautuivat täysin perättömiksi. Esittäessämme oheisia kuvia ensimmäisestä perheestä maajohtaja Mira Silvoselle, hän kyseenalaisti kuvien olevan Sallan hostperheestä. STS:ltä ei kodista luvattuja kuvia löytynyt, ei myöskään halukkuutta tarkastaa asuinolosuhteita, vaikka STS:n Kanadan toimisto sijaitsee myös Ottawassa. Sallan muuttaessa sisään jälkimmäiseen perheeseen, ei STS:n toimistossa ollut mitään tietoa perheestä. Osoitetietoja jouduimme pyytämään useita kertoja. Tarkempia tietoja (esim. hostäidin ikä ja ammatti) emme saaneet koskaan.
Jälkimmäisessä perheessä vieraili usein hostäidin sisaren poika. Tämä armeijan palveluksessa ollut mieshenkilö ahdisteli Sallaa ja latasi salaa hänen tietokoneelleen porno-ohjelmia. Salla koki asian äärimmäisen kiusallisena, mutta ei uskaltanut ottaa asiaa esiin STS:lle, koska oli jo oppinut, ettei järjestöltä saa minkäänlaista tukea. Lisäksi hän oli tietoinen, että porno-ohjelmat olisivat erottamisperuste vaihto-oppilasohjelmasta. Ulkopuoliset tahot puuttuivat asiaan ja mies myönsi tekonsa.
Erottaminen vaihto-oppilasohjelmasta:
STS oli tietoinen, että jälkimmäinen perhe toimii isäntäperheenä ainoastaan väliaikaisesti, korkeintaan tammikuun 2012 loppuun asti. Pyrkimättä edes löytämään Sallalle uutta isäntäperhettä loppuvaihdon ajaksi, Mira Silvonen ryhtyi laskelmoidusti rakentamaan erottamisperustetta vaatien meiltä lisäselvityksiä Sallan terveydentilasta, vaikka tyttö oli täysin kunnossa hostäidin tupakoinnista ja perheen kahdesta koirasta huolimatta. Tarjosimme STS:lle mahdollisuutta Sallan perusteelliseen lääkärintarkastukseen Kanadassa, mihin Silvonen ei suostunut. Hän ei myöskään pyynnöstämme huolimatta konsultoinut lääkäreitä. Sen sijaan hänkutsui meidät Sallan vanhempina STS:n toimistolle Helsingissä ”keskustelemaan Sallan allergioista” 20.1.2012. (perjantaina klo 16.00). Rinta rottingilla Mira Silvonen ilmoitti heti alkajaisiksi erottaneensa Sallan vaihto-oppilasohjelmasta ja Sallan lähtevän kotiin ylihuomenna sunnuntaina. Erottamisperusteena Silvonen esitti sopimusrikkomuksen – hakuvaiheessa olisimme jättäneet kertomatta oleellista tietoa Sallan terveydentilasta. Olisi pitänyt mainita että tupakansavusta saattaa aiheutua oireita allergikolle. Silvonen oli myös maallikkona päätellyt, että Sallalla olisi astma, minkä olimme kuulemma myös jättäneet kertomatta. Silvonen kertoi myöhemmin oikeudessa, kuinka hän oli mennyt shokkiin kuullessaan uutena asiana, että siitepölyallergikoilla saattaa ilmetä siitepölyaikana ns. ristireaktioita esim. omenasta. Samoin siitä, että moniallergikolle saattaa ilmaantua myös yllättäen oireita joidenkin aineiden yhdistelmistä, vieraista mausteista, parfyymeista yms. Kaikki nämä yleisesti tiedossa olevat asiat olisi pitänyt erikseen selvittää Sallan terveystiedoissa.
STS ilmoitti noudattavansa Suomen Opetushallituksen suosituksia, koskien kansainvälistä oppilasvaihtoa. Näiden suositusten sekä STS:n omien erityisehtojen mukaan erottamispäätöksestä tulee ilmoittaa perusteluineen vaihto-oppilaalle sekä tämän vanhemmille niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Organisaation on myös annettava asiantuntevaa tukea ja apua ennen keskeytystä. Mira Silvonen toimi täysin vastoin sopimuksia. Hän osti lentoliput kuukautta aikaisemmin ja salasi erottamispäätöksensä niin meiltä vanhemmilta kuin vaihto-oppilaalta itseltään lähtöhetkeen asti. Silvonen sanoi ottavansa vastuun erottamispäätöksestä. Hän ei ole kuitenkaan koskaan erottamispäätöstään Sallalle ilmoittanut, perustellut eikä pahoitellut. Lentoliput hän lähetti Sallalle virallisena sähköpostina kommentoimatta päätöstään millään tavoin. Täysin yllättävästä kotiinlähdöstä ilmoittaminen jäi meille vanhemmille. Kanadassa aluejohtaja Kim Berry ilmoitti Sallalle kotiinpassituksen syyksi, ettei tämä ollut osoittanut riittävää mielenkiintoa koulunkäyntiä kohtaan, eikä siten arvostanut hänelle annettua mahdollisuutta opiskella ulkomailla. Kim Berry ei ilmeisesti erottamisperustetta suunnitellessaan ollut tietoinen, että Sallan koulumenestys oli hyvä ja hän oli juuri saanut tiedon, että hänet olisi siirretty joulun jälkeen ylemmälle luokalle.
Viimeiset viikot ennen erottamistaan Salla yritti epätoivoisesti saada yhteyttä STS:n toimistoon sekä aluevalvojaansa jopa fb:n kautta kysyäkseen, onko STS alkanut etsiä uutta isäntäperhettä. Hostäiti oli kertonut lopettamisestaan sekä STS:n pyynnöstä salata asia. STS kuitenkin vältti taidokkaasti yhteydenottomme niin Kanadassa kuin Suomessakin.
Kaverinsa vanhempien avustamana Salla sai pakattua kaikki kamppeensa ja pääsi lentokentälle. Minkäänlaista tukea tai apua hän ei järjestöltä lähtöhetkelläkään saanut. Koulukaverit ja opettajat jäivät hyvästelemättä. Aluevalvoja Sandra Hanniman pistäytyi kentällä varmistamassa, että Salla poistuu maasta. Näin STS passitti alaikäisen nuoren yksin shokkitilassa kotimatkalle Montrealin ja Lontoon Heathrown kautta Helsinkiin. Olemme usein verranneet, kuinka maasta karkotuskin on inhimillisempi toimenpide kuin vaihto-oppilaan kotiuttaminen STS:n toimesta.
Karkotuspäätöksestä on mahdollista valittaa vielä ennen toimeenpanoa, mutta Mira Silvonen ei antanut tätä mahdollisuutta. Silvonen ilmoitti katkaisevansa viisumin samantien, jolloin tyttärellämme ei olisi lupaa oleskella Kandassa. Häntä kohdeltiin kuin rikollista.
Oikeuteen:
Isän oli lähdettävä Lontooseen vastaan lohdutonta tytärtään. Shokkitilastaan johtuen Salla ei muista mitään paluumatkastaan. Kotiin päästyään Salla pohti ensimmäisinä ajatuksinaan, mitä hän sanoisi kavereilleen. Tyttö oli täysin ilman omaa syytään joutunut nöyryyttävään tilanteeseen tuntien syyllisyyttä ja häpeää.
Vastuunkantajaksi ilmoittautunut Suomen maajohtaja Mira Silvonen katkaisi ensi töikseen puheyhteyden kehottaen tylysti viemään asian kuluttajariitalautakuntaan tai oikeuteen. Hän myös kieltäytyi luovuttamasta yhteystietoja tyttäremme asioista vastanneille tahoille, kuten STS:n henkilökunnalle Kanadaan. Meitä kiellettiin myös olemasta yhteydessä Kanadan vaihto-oppilaiden vastuuhenkilönä Suomessa toimineeseen Taru Raitioon. Teimme kaksi varsin kattavaa reklamaatiota, joista jälkimmäinen oli asianajajamme laatima. STS ja Mira Silvonen kiisti kaiken. Vuoden verran pyrimme neuvotteluyhteyteen STS:n kanssa onnistumatta. Neuvottelutaitoa / -halukkuutta ei maajohtajalta löytynyt. Väsytystaktiikka ei kuitenkaan purrut meihin. Jätimme kanteen Helsingin käräjäoikeuteen tammikuussa 2013.
MOT dokumentissa STS johtaja John Cedergårdh myöntää pahoitellen, että Sallan kohdalla on tapahtunut virhe ja tilanne on ratkaistu väärin. Maajohtaja Silvonen kuitenkin kiisti tämän käräjäoikeuden valmisteluistunnossa esittäen, että YLE on leikannut Cedergårdhin lausumat eri asiayhteyksistä. STS ei Silvosen mukaan ole koskaan myöntänyt virheitä. STS vaati myös meiltä 27.000€n (29.500 USD)korvauksia mm. YLE:n dokumentin jälkiseurauksista. Mainittakoon, että pitkän uran STS:n palveluksessa tehnyt johtaja John Cedergårdh jätti STS:n kaksi kuukautta dokumentin ulostulon jälkeen.
Jutun pääkäsittely Helsingin käräjäoikeudessa oli lokakuussa 2014. STS kiisti edelleen kaiken. Yksi Suomen johtavista allergia- ja keuhkosairauksien asiantuntijoista Dos. Lauri Tammilehto todisti tutkittuaan Sallan sekä hänen potilaskertomuksensa, ettei tytöllä ole koskaan ollut astmaa, vaan kysymys on ainoastaan hyvin lievistä allergioista. Siitä huolimatta STS ja Mira Silvonen maallikkona vetosi loppuun asti kuinka olimme jättäneet kertomatta, että Sallalla on astma.
Mira Silvonen oli kutsunut Exploriuksen maajohtajan Anu Husu-Peltosen STS:n todistajaksi pääkäsittelyyn. Husu-Peltonen todisti, kuinka hän ei olisi missään tapauksessa hyväksynyt Sallaa terveydellisten syiden vuoksi Exploriuksen vaihto-oppilasohjelmaan. Riskitekijöitä oli kuulemma liian monta. Samaan aikaan Exploriuksen Suomen toimiston kautta vaihto-oppilaana oleva nuori kuitenkin kertoo vaihto-oppilasfoorumilla, kuinka hänet on sijoitettu perheeseen, jossa on useita kissoja, vaikka hän oli hakuvaiheessa ilmoittanut pahasta eläinallergiasta ja astmastaan.
Tuomiossa oli kannaltamme joitakin oleellisia virheitä, jonka vuoksi jätimme valituksen hovioikeuteen. Hovioikeuden istunnon oli määrä olla 16.11.2015. Vedimme kuitenkin valituksen pois, koska Salla koki äärimmäisen raskaana käydä yhä uudelleen läpi asioita, jotka hän halusi tietoisesti unohtaa. STS maksoi Helsingin käräjäoikeuden tuomion mukaiset korvaukset joulukuussa 2015.
Vakuutus:
STS Kielimatkat edellytti kalliin Europ Assistance -vakuutuksen ostamista kaikille Pohjois-Amerikkaan lähteville vaihto-oppilaille. Vakuutuksen hinta nyk. 895€ (985 USD) sisällytetään vaihto-ohjelmamaksun viimeiseen erään ja maksetaan STS Kielimatkoille. STS ei kuitenkaan toimittanut minkäänlaista vakuutuskirjaa toistuvista pyynnöistä huolimatta edes jälkikäteen. STS kieltäytyi myös toimittamasta vakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön yhteystietoja. Useat vaihto-oppilaiden vanhemmat vaativat vakuutuslain edellyttämiä tietoja useiden kuukausien ajan tuloksetta. STS nimesi vain loputtomasti uusia yhteyshenkilöitä, joihin pyysi olemaan yhteydessä: vakuutusmeklarille, palveluntarjoajalle, korvauskäsittelijälle jne. Kukaan heistä ei kuitenkaan halunnut vastata vakuutusta koskeviin kysymyksiin. Vakuutuksen myöntäneen yhtiön yhteystietojen saamista vaikeutti se, että STS myi vakuutusta edelleen keväällä 2013 Europ Assistance Holding -yhtiön nimissä, jota ei ollut edes toiminnassa. Europ Assistance S.A. Irish Branch yhtiön toimitusjohtaja Mark Butler vastasi lopulta tiedusteluihini ja hämmästeli, mihin perustan käsitykseni, että Salla olisi ollut heillä vakuutettuna. Tutkittuaan asiaa, toimitusjohtaja Butler palautti meille 31.7.2014 pikamääräyksenä vakuutuksesta maksamamme summan 733€ (800 USD) pahoitellen, ettei kykene vastaamaan miksi vakuutuskirjaa ei ole toimitettu ja mitä on tapahtunut.
Tänään:
Olen tavattoman ylpeä rohkeasta tyttärestämme, joka toimi itse kantajana jutussaan ja lähti hakemaan oikeutta STS Kielimatkoja vastaan. Salla opiskelee nykyisin kansainvälistä lakia ja voi hyvin.
Itse olen perehtynyt nämä vuodet vaihto-oppilastoimintaan ja voin todeta, että mikäli olisin omannut edes osan nykyisistä tiedoistani, en olisi koskaan edes harkinnut lapseni lähettämistä vaihto-oppilaaksi yhdenkään järjestön kautta. Kysymys on varsin haavoittuvassa iässä olevista nuorista, jotka lähtevät motivoituneina ja suurin odotuksin kohti tuntematonta. Aikuisilla on vastuu, mutta järjestöt eivät tunne vastuuta. Järjestöjen toiminta on äärimmäisen härskiä, laskemoivaa, häikäilemätöntä, mielivaltaista ja moraalitonta. Voin vain syvästi paheksua toimintaa, jossa aikuiset käyttävät alaikäisiä nuoria pelinappuloinaan.
Sydämessäni toivon, että mahdollisimman moni vaihto-oppilasvuodesta lukioiässä haaveileva löytäisi ja perehtyisi CSFES:n sivustoihin jo vaihtovuotta suunnitellessaan, eikä vasta ongelmien myötä. Nuorten puolesta toivon myös, että vanhemmat lukisivat tarkoin ja tiedostaisivat mitä seurauksia voi olla järjestöjen pelisääntöjen / ehtojen hyväksymisellä. Useimmat vaihto-oppilasjärjestöt pidättävät itsellään esim. oikeuden erottaa vaihto-oppilaan ohjelmasta ilman ensimmäistäkään varoitusta, jos ”vaihto-oppilas ei osoita riittävää kunnioitusta isäntäperhettä, vaihto-oppilasjärjestöä tai tämän yhteistyökumppaneita kohtaan”.
Mikäli nuorella on jokin terveydellinen seikka tai perussairaus, on huomion arvoista ettei välttämättä kukaan terveydenhuoltoalan koulutuksen saanut henkilö käy läpi terveystietolomakkeita. Lomakkeet ovat maajohtajien laatimia ja he myös itse käsittelevät annetut tiedot vailla asiantuntemusta. Tämän vahvistivat oikeudessassa kuultuina olleet STS:n Suomen maajohtaja Mira Silvonen sekä Exploriuksen Suomen maajohtaja Anu Husu-Peltonen. Jopa heidän perustiedot yleisimmistä sairauksista saattavat olla hyvinkin heikot, kuten em.maajohtajien toiminta sekä kuuleminen osoittivat.
Taistelumme Sallan oikeuksien puolesta STS:ää vastaan kesti n. neljä vuotta. Osan rahoista saimme takaisin, mutta traumaattiset kokemukset säilyvät muistissa vielä pitkään. Toivottavasti tapauksemme antaa rohkeutta taisteluun kaltoin kohdelluille vaihto-oppilasperheille ja pohtimisen aihetta vaihto-oppilasvuotta suunnitteleville.
ILTALEHTI.fi: Tiistai 20.10.2015 klo 17.30 (reblogged)
– Päädyin perheeseen, jossa oli pimeämpää kuin mörön pyllyssä, vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa 1982-1983 ollut Jari Sarasvuo kirjoittaa kirjassaan.
Jari Sarasvuo kertoo kirjassaan myös nuoruuden kokemuksistaan. Kuva vuodelta 1994. (IL-ARKISTO)
Vaihto-oppilasperheen isä toi Sarasvuon huoneen yöpöydälle lukemistoa, jossa oli ”hivenen liikaa gay-pornoa, vaikka itse homostelu ei sinänsä minua häirinnyt”.
– Tyyppi varoitti minua pudottamasta suihkussa saippuaa ja kumartumasta sen perään, ellen ollut varmistanut, että kylpyhuoneen ovi on säpissä, Sarasvuo kirjoittaa.
– Saalistus eteni. Hän tuli huoneeseeni ja kysyi, voinko hieroa hänen selkäänsä. Mikäs siinä. Se kyllä vaivaannutti vähän, että kun alaston äijä oli saanut tarpeekseen, hänen turvonneen peniksensä päässä oli touhutippa. Lopulta wanker ehdotti, että hän tulisi joku yö huoneeseeni, Sarasvuo jatkaa.
Sarasvuo kirjoittaa, että ”Iivisniemi-voima valtasi minut”.
– Viittomakielen tukemana tavasin äijälle, miten huono idea se olisi hänen itsensä kannalta. Ei tullut enää kylään.
Lomaromanssi Bulgariassa
Sarasvuo pääsi kiusallisesta tilanteesta vaihdettuaan perhettä ja paikkakuntaa. Uuden sijoituskotini lähistöllä oli Franklin Pierce College, jossa hän sai arvokkaita oppeja journalismista.
– Eihän siinä kunnolla ehtinyt maria poltella tai pettingiä harrastaa, kun kaiket illat naputimme aineistovaatimusta täyteen, Sarasvuo kirjoittaa.
Sarasvuo kertoo kirjassa toisestakin nuoruudenkokemuksesta. Vieraillessaan 1980-luvun alussa Bulgariassa hän tapasi 26-vuotiaan toimittajanaisen Aila Seppälän.
Viimeisenä iltana Aila yllätti Sarasvuon kertomalla, että hän asuu kotimaassa naisen kanssa.
– Äkkäsin, että tässähän onkin mahdollisuus hypertuplajättipottiin. Haluaisin tutustua häneenkin. Niinhän siinä kävi. Naiset opettivat pojalle kädestä pitäen, kuinka naisen kanssa ollaan ja miten ihmeellisen rikas puutarha kasvaa siitä, että ei pelkää rakastaa, Sarasvuo kirjoittaa.
Seppälä on Iltalehden viihdetoimittaja, joka on työskennellyt lehdelle sen alkuajoista saakka.
Jokaisen vaihto-oppilasvuodesta kiinnostuneen kannattaa tutkia toimintaa pyörittävien järjestöjen sopimusehdot ja myös verkon keskustelupalstat tarkasti.
Suihkussa sai käydä kolmen päivän välein, kotiin soittaa korkeintaan kerran viikossa. Vessapaperin käyttöä rajoitettiin. Neljä vaihto-oppilasta asui samassa, pikkuruisessa huoneessa.
Sellainen oli yksi isäntäperheistäni, kun olin vaihto-oppilaana Britanniassa lukioikäisenä. Vanhempani maksoivat matkasta yli 8 000 euroa.
Vaihto-oppilasvuosi on aina sattumien summa. On mahdotonta varmistaa, että nuoren ja hänet vastaanottavan perheen henkilökemiat toimivat.
Koti-ikävä ja törmäykset uuden kulttuurin kanssa kuuluvat asiaan, mutta huonoa kohtelua vaihto-oppilaan ei pitäisi joutua sietämään. Monelle vuodesta tulee väärällä tavalla unohtumaton.
– Jos vaihto-oppilasmatkalla tulee ongelmia, ne ovat usein merkittäviä. Matkat ovat kalliita ja matkustaja nuori, joka on omillaan ulkomailla, toteaa johtava kuluttajaoikeusneuvoja Raija Marttala Itä-Uudenmaan maistraatista.
Minun kohdallani luotettavaksi kehuttu systeemi petti. Ensimmäisessä isäntäperheessäni oli koira ja tupakoitiin sisällä, vaikka olin hakulomakkeessa kertonut sairastavani astmaa ja olevani allerginen eläimille.
Talo oli likaisin koskaan näkemäni. Perheen äiti tunnusti, että järjestö oli painostanut heidät ottamaan vaihto-oppilaan, koska sijoituspaikoista oli pulaa.
Seuraava isäntäperhe taas halusi tehdä vaihto-oppilaista saamillaan korvauksilla tiliä ja säästi siksi kaikessa. Kierre jatkui, kunnes löysin tuttavien kautta vanhemman naisen, jonka luo minä ja toinen vailla isäntäperhettä ollut vaihto-oppilas pääsimme muuttamaan.
Loppuvuosi sujuikin hienosti – mutta siitä ei voinut kiittää järjestöä, jonka kautta olin vaihto-oppilaaksi lähtenyt.
Aluevalvoja syytti ongelmista koti-ikävää, järjestön paikallinen päällikkö minua. Olin hankala ihminen, kun en ollut sopeutunut tarjottuihin perheisiin.
Verkon keskustelupalstat ovat täynnä tarinoita pulaan joutuneista vaihto-oppilaista. Ylen MOT-ohjelman mukaan Helsingin käräjäoikeudessa puidaan lähiaikoina kahta vaihto-oppilaan ja järjestön välistä riitatapausta.
Ongelmatilanteita selvitellään myös kuluttajaneuvonnassa. Raija Marttala vahvistaa, että valtaosa kuluttajaneuvontaan tulevista tiedusteluista koskee juuri isäntäperheitä.
– Isäntäperhe ei ole huolehtinut nuoresta, talossa on ollut epäsiistiä, perhe on vaihtunut monta kertaa, Marttala kuvailee kolmen viime vuoden aikana tulleita valituksia.
– Toisinaan perhe on tuntunut ymmärtäneen vaihto-oppilaan roolin väärin ja odottaneen hänen olevan pikemminkin au pair.
Keskeinen syy ongelmiin on vaihto-oppilaiden määrä. Järjestöt ottavat listoilleen enemmän nuoria kuin niillä on tarjota isäntäperheitä.
Eräässä tuoreessa tapauksessa vaihto-oppilasvuoden alkamista oli lykätty, kun isäntäperhettä ei löytynyt, kertoo Marttala. Vanhemmat halusivat tietää, onko heillä oikeus korvauksiin.
– Osalla järjestöjen haalimista perheistä ei oikeasti ole edellytyksiä ottaa nuorta vastaan. Vaihto-oppilasta ei tarvitse kohdella kuin prinssiä tai prinsessaa, mutta perusedellytysten on oltava kunnossa.
Usein kuluttajaneuvonta joutuu nostamaan kädet pystyyn, kun sovintoa järjestön ja perheen välille ei synny.
– Jotkin tapaukset etenevät kuluttajariitalautakuntaan, toiset tuomioistuimeen. Vaihto-oppilasvuoden hinta on kymppitonnin tienoilla, joten haettavat korvauksetkin voivat olla tuhansia euroja.
Kuluttajariitalautakunta antaa suosituksia, muttei voi pakottaa järjestöä korvauksiin. Siksi vaihto-oppilasmatkojen vastuukysymykset voidaan ratkaista pitävästi vasta käräjillä.
Marttala huomauttaa, että määrällisesti valituksia ei tule valtavan paljon.
On todennäköistä, että monet ongelmia kohdanneista eivät koskaan vie asiaa eteenpäin.
Miten kuluttaja siis voi varmistaa, että vaihto-oppilasvuosi sujuu sopimuksen mukaan?
Varmaa konstia ei ole, mutta tietojen hankkimisesta on apua. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Katri Väänänen neuvoo sopivaa järjestöä etsiviä kääntymään Googlen puoleen. Saman vinkin antaa Raija Marttala.
– Sosiaalisessa mediassa olevaan tietoon pitää tietysti suhtautua varauksella, mutta sitä kautta voi kartoittaa, millaisia kokemuksia muilla on järjestöstä, Marttala opastaa.
Sopimusehtoihin on syytä tutustua erityisen huolellisesti, jotta yllätyksiltä vältytään.
– Vaihtareille järjestettävissä tiedotustilaisuuksissa kannattaa aktiivisesti kysellä vastuuasioista ja siitä, miten mahdolliset ongelmat hoidetaan, sanoo Väänänen.
– Vastauksista pystyy päättelemään paljon.
Noora Vaarala
Kirjoittaja on vapaa toimittaja
Kommentoi, millaisia kokemuksia sinulla on vaihto-oppilasvuosista?
tai
Kirjoita aiheesta lehden Jatkot-palstalle: nakokulma@aamulehti.fi
Vaihto-opiskelu Vaihto-oppilasmatkan järjestäjän mukaan tyttö ei noudattanut vaihto-oppilasohjelman sääntöjä ja rikkoi koulun pukeutumissääntöjä Yhdysvalloissa.
Suomalaistytön vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa keskeytyi vain reilun kuukauden jälkeen, koska tyttö ei matkanjärjestäjän mukaan noudattanut vaihto-oppilasohjelman sääntöjä ja rikkoi lisäksi koulun pukeutumissääntöjä, selviää tammikuussa
Tyttö käytti koulussa pitkiä housuja, paitapuseroita ja takkia. Lisäksi tytön isäntäperheen äiti työskenteli samassa koulussa opettajana ja tarkasti vaihto-oppilaan vaatetuksen aamuisin. Suomalaistytön vaatetus ei silti kelvannut koulun rehtorille, eikä edes isäntäperheen äiti osannut selittää, mikä tytön pukeutumisessa oli vikana.
Tyttö sai koulusta moitteita myös puhelimen käyttämisestä, vaikka tyttö noudatti muiden oppilaiden antamaa mallia.
Perhe uskoo, että todellinen syy vaihto-oppilasohjelman keskeyttämiseen ei liity järjestäjän korostamaan pukeutumiskoodin rikkomiseen tai puhelimen käyttöön. Perhe pitää todellisena syynä tytön sosiaaliseen mediaan lataaman kuvan aiheuttama huomiota, jonka isäntäperhe koki kiusalliseksi.
Isäntäperheen isä nosti sähköpostiviestissään suurimmaksi ongelmaksi kuvan, jossa tyttö oli hänen mielestään puolialaston. Isä sai tiedon kuvasta paikallisen kirkon nuorisopastorilta. Tytön perhe pitää isäntäperheen isän luonnehdintaa kuvasta vääränä.
Kuluttajariitalautakuntaan valittanut tytön huoltaja katsoo, että järjestön vaihto-oppilasohjelman ehto, jonka mukaan yhdenkin säännön rikkominen voi oikeuttaa matkalta poistamiseen ilman maksun palautusta, on kohtuuton ja ristiriidassa yleisten valmismatkaehtojen kanssa, joiden mukaan matkalta poistamisen edellytyksenä on olennainen laiminlyönti.
”Tytölle annettiin kirjallinen varoitus”
Tytön huoltajan mukaan järjestäjä oli koko prosessin ajan laiminlyönyt avustamisvelvollisuutensa ja pyrkinyt johdonmukaisesti löytämään riittävät syyt ohjelman keskeyttämiselle sen sijaan, että se olisi pyrkinyt löytämään keinoja vaihto-oppilasvuoden toteuttamiseen onnistuneesti.
Järjestäjä ei ole perheen mukaan tukenut tyttöä Yhdysvalloissa lupaamallaan tavalla. Järjestäjän aluevalvoja ei ollut perheen mukaan aktiivinen ongelmien selvittelyssä Yhdysvalloissa. Suomen päässä ongelmia ryhtyi selvittämään nuori, vasta-aloittanut työntekijä, jolla ei perheen mukaan ollut tarvittavaa osaamista tällaisten tilanteiden ratkaisemiseen.
Järjestäjän mukaan tyttö rikkoi toistuvasti vaihto-oppilasohjelman sääntöjä, jotka hän ja hänen perheensä olivat allekirjoituksellaan hyväksyneet ennen vaihto-oppilaaksi hyväksymistä. Hänelle annettiin järjestäjän mukaan mahdollisuus muuttaa käytöstään ja häntä ohjeistettiin vaihdon aikana monin tavoin isäntäperheessä, koulussa ja järjestäjän Suomen toimiston toimesta. Toimiston mukaan aluevalvoja ja aluekoordinaattori auttoivat ja tukivat häntä.
Tytölle annettiin kirjallinen varoitus ja hänet asetettiin koeajalle. Varoituksen ja koeajan yhteydessä hänelle annettiin kirjalliset ohjeet siitä, miten hänen tulisi muuttaa käytöstään. Vaihto-oppilasmatkan järjestäjän mukaan tyttö kuitenkin jatkoi sääntöjen rikkomista, jolloin hänet katsottiin sopimattomaksi vaihto-oppilasohjelmaan ja erotettiin.
Reilun kuukauden kestänyt vaihto maksoi tuhansia euroja
Tytön huoltaja vaati järjestäjää palauttamaan 6 972 euroa, mikä vastaa 80 prosenttia vaihto-oppilasohjelman hinnasta.
Lisäksi hän vaati 880 euron vahingonkorvausta, mikä sisältää tytön viisumin (135 euroa), rokotuksen (150 euroa), paluulennon järjestelyn (300 euroa), SEVIS-maksun (144 euroa), varallisuustodistuksen (30 euroa), valokuvat (20 euroa) sekä tuliaiset isäntäperheelle (100 euroa). Lisäksi huoltaja vaati hinnanalennukselle ja vahingonkorvaukselle viivästyskorkoa.
Huoltaja uskoo, että ohjelman hinnalla katettavien kustannusten voisi olettaa jakautuvan melko tasaisesti koko vaihto-ohjelman ajalle. Tässä tapauksessa ohjelma on jäänyt suurelta osin toteutumatta.
Kuluttajariitalautakunta oli kuitenkin yksimielisesti sitä mieltä, ettei se suosita vaihto-oppilasmatkan järjestäjää maksamaan huoltajan vaatimia korvauksia.
Lautakunta pitää todennäköisenä, että vaihto-oppilasvuoden kustannukset muodostuvat järjestäjän esittämällä tavalla suurimmaksi osaksi toimenpiteistä, jotka tehdään jo ennen kuin oppilas lähtee matkalle. Lautakunta ei tämän vuoksi pidä kohtuuttomana sopimusehtoa, jonka mukaan ohjelmamaksua ei palauteta, kun keskeytys perustuu vaihto-oppilaan puolella oleviin syihin. Lautakunta ei myöskään pitänyt pukeutumista ja puhelimen käyttöä koskevia sääntöjä epäselvinä.
Katariina Karjalainen
Kanadassa vaihto-oppilaana ollut opiskelija haki Helsingin käräjäoikeudessa korvauksia pilalle menneestä, etukäteen maksetusta lukuvuodesta hieman yli 10 000 euroa. Oikeus katsoikin, että 17-vuotias tyttö kotiutettiin Kanadasta väärin perustein, mutta korvaukset olivat puolet vaaditusta.
17-vuotias tyttö lähti ranskankieliseen Kanadaan syksyllä 2011 STS Kielimatkat Oy:n kautta.
Tyttö oli ennen matkaa ilmoittanut olevansa allerginen kissoille, koirille ja siitepölylle. Käsityksensä mukaan hän joutui matkalla erittäin allergisoiviin olosuhteisiin.
Mainos (uutinen jatkuu alla)
Perheen piti olla ranskankielinen, mutta sellaista ei löytynyt. Tyttö joutui yksinasuvan 62-vuotiaan jamaikalaissyntyinen naisen luokse.
Tytön mukaan asunto oli täysin siivoton ja sotkuinen. Kaksikon välit tulehtuivat, kun 17-vuotias ja hänen vanhempansa ryhtyivät selvittämään epäilyä emännän marihuanan käytöstä. Tämä osoittautui sittemmin vääräksi.
Tyttö päätyi uuteen perheeseen, jossa oli kaksi koiraa. Lopulta STS Kielimatkat päätti tammikuussa 2012 kotiuttaa tytön.
Tapauksesta kerrottiin myös Ylen MOT-ohjelmassa lokakuussa 2013.
STS: Väärää tietoa
STS:n mukaan tyttö oli antanut puutteellisia tietoja allergioistaan ja jos yritys olisi tiennyt totuuden, häntä ei olisi otettu vaihto-ohjelmaan.
Uudessa paikassa tyttö oli ilmoittanut olevansa allerginen myös tomaatille. STS oli saanut myös tietää, että tyttö oli saanut oireita huonepölystä.
STS tiedusteli tilanteesta tytön vanhemmilta, joiden mukaan allergiaoireet olivat sen verran vakavia, että tytöllä oli mukanaan epipen-kynä varmuuden vuoksi. Tässä vaiheessa STS keskeytti matkan. Tyttö palasi suomeen tammikuussa 2012.
”Uutta perhettä ei löytynyt”
Tytön käsityksen mukaan keskeyttämisen taustalla oli se, että STS ei kyennyt löytämään sijoitusperhettä. Tyttö oli joulun alla saanut tietää kakkosperheen äidiltä, ettei perhe pysty pitämään häntä enää tammikuun jälkeen. Kotimatkasta kerrottiin vain kaksi päivää ennen lentoa.
STS totesi, että allergisille on ylipäätään erittäin vaikea löytää isäntäperhettä Kanadassa. STS:n mukaan moniallergisuuden paljastuttua, tyttöä ei olisi pystytty ”myymään” mihinkään perheeseen. Kotimatkasta kerrottiin tytölle myöhään, jottei tämä karkaisi, kuten oli joskus käynyt.
Väärät perusteet kotiuttaa
Käräjäoikeus katsoi, että tyttö oli antanut riittävät terveystiedot ennen matkaa, vaikka ne olivat jossain määrin puutteellisia. Allergiat olivat STS:n tiedossa. Oikeus totesi myös, että tytön palauttaminen Suomeen tehtiin perusteetta. STS:llä ei siis ollut oikeutta keskeyttää vaihto-oppilasvuotta.
Käräjäoikeus lausui kuitenkin, että koko matka ei mennyt hukkaan, koska tyttö oli ollut Kanadassa 5 kuukautta eli yhden lukukauden. Hinnanalennusta ei hyväksytty ensimmäisen perheen asunnon väitetystä epäsiisteydestä, koska siitä ei ollut näyttöä.
Oikeus arvosteli sitä, että kolmatta perhettä ei edes yritetty löytää.
Käräjäoikeus päätyi siihen, että STS Kielimatkojen on palautettava tytölle 5000 euroa.
Koska STS oli jo tammikuussa 2013 ja uudestaan jutun valmisteluistunnossa tarjoutunut sopimaan asian ja palauttamaan tytölle 5000 euroa, käräjäoikeus totesi, että molemmat saavat itse maksaa oikeudenkäyntikulunsa.
CSFES Finland 