Kotimaa | 19.12.2013 | 22:19 | Päivitetty 07:03
Jokaisen vaihto-oppilasvuodesta kiinnostuneen kannattaa tutkia toimintaa pyörittävien järjestöjen sopimusehdot ja myös verkon keskustelupalstat tarkasti.
Suihkussa sai käydä kolmen päivän välein, kotiin soittaa korkeintaan kerran viikossa. Vessapaperin käyttöä rajoitettiin. Neljä vaihto-oppilasta asui samassa, pikkuruisessa huoneessa.
Sellainen oli yksi isäntäperheistäni, kun olin vaihto-oppilaana Britanniassa lukioikäisenä. Vanhempani maksoivat matkasta yli 8 000 euroa.
Vaihto-oppilasvuosi on aina sattumien summa. On mahdotonta varmistaa, että nuoren ja hänet vastaanottavan perheen henkilökemiat toimivat.
Koti-ikävä ja törmäykset uuden kulttuurin kanssa kuuluvat asiaan, mutta huonoa kohtelua vaihto-oppilaan ei pitäisi joutua sietämään. Monelle vuodesta tulee väärällä tavalla unohtumaton.
– Jos vaihto-oppilasmatkalla tulee ongelmia, ne ovat usein merkittäviä. Matkat ovat kalliita ja matkustaja nuori, joka on omillaan ulkomailla, toteaa johtava kuluttajaoikeusneuvoja Raija Marttala Itä-Uudenmaan maistraatista.
Minun kohdallani luotettavaksi kehuttu systeemi petti. Ensimmäisessä isäntäperheessäni oli koira ja tupakoitiin sisällä, vaikka olin hakulomakkeessa kertonut sairastavani astmaa ja olevani allerginen eläimille.
Talo oli likaisin koskaan näkemäni. Perheen äiti tunnusti, että järjestö oli painostanut heidät ottamaan vaihto-oppilaan, koska sijoituspaikoista oli pulaa.
Seuraava isäntäperhe taas halusi tehdä vaihto-oppilaista saamillaan korvauksilla tiliä ja säästi siksi kaikessa. Kierre jatkui, kunnes löysin tuttavien kautta vanhemman naisen, jonka luo minä ja toinen vailla isäntäperhettä ollut vaihto-oppilas pääsimme muuttamaan.
Loppuvuosi sujuikin hienosti – mutta siitä ei voinut kiittää järjestöä, jonka kautta olin vaihto-oppilaaksi lähtenyt.
Aluevalvoja syytti ongelmista koti-ikävää, järjestön paikallinen päällikkö minua. Olin hankala ihminen, kun en ollut sopeutunut tarjottuihin perheisiin.
Verkon keskustelupalstat ovat täynnä tarinoita pulaan joutuneista vaihto-oppilaista. Ylen MOT-ohjelman mukaan Helsingin käräjäoikeudessa puidaan lähiaikoina kahta vaihto-oppilaan ja järjestön välistä riitatapausta.
Ongelmatilanteita selvitellään myös kuluttajaneuvonnassa. Raija Marttala vahvistaa, että valtaosa kuluttajaneuvontaan tulevista tiedusteluista koskee juuri isäntäperheitä.
– Isäntäperhe ei ole huolehtinut nuoresta, talossa on ollut epäsiistiä, perhe on vaihtunut monta kertaa, Marttala kuvailee kolmen viime vuoden aikana tulleita valituksia.
– Toisinaan perhe on tuntunut ymmärtäneen vaihto-oppilaan roolin väärin ja odottaneen hänen olevan pikemminkin au pair.
Keskeinen syy ongelmiin on vaihto-oppilaiden määrä. Järjestöt ottavat listoilleen enemmän nuoria kuin niillä on tarjota isäntäperheitä.
Eräässä tuoreessa tapauksessa vaihto-oppilasvuoden alkamista oli lykätty, kun isäntäperhettä ei löytynyt, kertoo Marttala. Vanhemmat halusivat tietää, onko heillä oikeus korvauksiin.
– Osalla järjestöjen haalimista perheistä ei oikeasti ole edellytyksiä ottaa nuorta vastaan. Vaihto-oppilasta ei tarvitse kohdella kuin prinssiä tai prinsessaa, mutta perusedellytysten on oltava kunnossa.
Usein kuluttajaneuvonta joutuu nostamaan kädet pystyyn, kun sovintoa järjestön ja perheen välille ei synny.
– Jotkin tapaukset etenevät kuluttajariitalautakuntaan, toiset tuomioistuimeen. Vaihto-oppilasvuoden hinta on kymppitonnin tienoilla, joten haettavat korvauksetkin voivat olla tuhansia euroja.
Kuluttajariitalautakunta antaa suosituksia, muttei voi pakottaa järjestöä korvauksiin. Siksi vaihto-oppilasmatkojen vastuukysymykset voidaan ratkaista pitävästi vasta käräjillä.
Marttala huomauttaa, että määrällisesti valituksia ei tule valtavan paljon.
On todennäköistä, että monet ongelmia kohdanneista eivät koskaan vie asiaa eteenpäin.
Miten kuluttaja siis voi varmistaa, että vaihto-oppilasvuosi sujuu sopimuksen mukaan?
Varmaa konstia ei ole, mutta tietojen hankkimisesta on apua. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Katri Väänänen neuvoo sopivaa järjestöä etsiviä kääntymään Googlen puoleen. Saman vinkin antaa Raija Marttala.
– Sosiaalisessa mediassa olevaan tietoon pitää tietysti suhtautua varauksella, mutta sitä kautta voi kartoittaa, millaisia kokemuksia muilla on järjestöstä, Marttala opastaa.
Sopimusehtoihin on syytä tutustua erityisen huolellisesti, jotta yllätyksiltä vältytään.
– Vaihtareille järjestettävissä tiedotustilaisuuksissa kannattaa aktiivisesti kysellä vastuuasioista ja siitä, miten mahdolliset ongelmat hoidetaan, sanoo Väänänen.
– Vastauksista pystyy päättelemään paljon.
Noora Vaarala
Kirjoittaja on vapaa toimittaja
Kommentoi, millaisia kokemuksia sinulla on vaihto-oppilasvuosista?
tai
Kirjoita aiheesta lehden Jatkot-palstalle: nakokulma@aamulehti.fi
CSFES Finland 