Aihearkisto: Kokemuksia

2016: Kielimatka STS Orlando 2016

MOST exchange students have an OK to Great exchange experience. However, MANY students do not. This is one such student.

Esittely: Moi olen 14v poika Vantaalta ja olin 29.6.2016 – 27.7 aikana USA:ssa Orlando, FL STS kautta STS Kielimatkalla.

Alkusäätöä oli paljon jo ennen matkalle lähtöä STS puolella kun varasin matkan 2015 syksyllä niin laskut tulivat myöhässä ja piti useasti soittaa STS ,että mikä on ongelmana. No siinä meni nopeasti Kevät 2016 laskujen kanssa ja koulun kanssa. Sitten loppulasku tuli ja odoteltiin isäntäperheiden tietojen saapumista meille sanottiin, että tiedot saapuisivat 2vk – 1vk ennen matkaa, koska viimehetken allergikkoja löytyi (tämä oli tosioutoa nimittäin yksi tyttö ,joka oli meijän ryhmässä oli laittanut ,että on allerginen koirille mutta hänen perheessä oli silti koira he kysyivät tytöiltä vain ,että tykkäävätkö koirista?) no isäni alkoi ihmettelemään kun ei saatu tietoja niinpä isäni laittoi viestiä STS:lle tästä asiasta no sitten saimme isäntäperheen tiedot ja lähetin hostisälleni sähköpostia hän ei ikinä vastannut minulle. kahden päivän päästä saimme uuden perheen tiedot no lähetin hänellekkin saman sähköpostin hänkään ei vastannut muuta kuin vasta iltana kun seuraavana päivänä oli lähtö kentälle.

Kentällä tapsin meidän ryhmän ”liiderin” Mian no sitten pitkän ja jännittävän kahden tunnin jälkeen pääsimme koneeseen, joka oli matkalla Frankfurttiin missä tapaisimme muiden maiden STS ryhmät lento kesti noin kolme tuntia paikalla tapasimme sitten ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset, italialaiset ja muutaman saskalaisen. jatko-lento Miamiin tuntui ikuisuudelta näin unta koneessa meidän laskeutumisesta Miamiin, koska oli niin tylsää. Miamissa jouduimme odottamaan saksalaisia muutaman tunnin sillä toinen heistä ei päässyt tarkastuksesta läpi, koska oli 14v en ymmärrä miten itse pääsin läpi sitten vihdoin saksalaiset tulivat ja matka Orlandoon pääsi alkamaan nukuin melkein koko bussimatkan joten ei siitä mitään. Sitten heräsin juuri ennen kuin pääsimme koululle Nova southeastern university menimme huoneeseen ”112” odottamaan perheiden saapumista ja saimme samalla omat STS reput minua jännitti tosi paljon nähdä perheemme sillä olin lukenut STS paljon pahaa ennen matkalle lähtöä toivoin vain ,että ne olivat palturia. Huomasin myös, että oli vain värillisiä isäntäperheitä mikä oli kyllä aika outoa mutta sitten viimein meidän isäntä taino emäntä tuli Dajauna Nelson eli minä ja minun kaverini suomesta olimme kahden italialaisen kanssa samasa huoneessa sitten pääsimme Dajaunan luo Pine Hills talo näytti ulkoa päin ihan hienolta aika perinteiseltä Floridalaiselta talolta. Sisälle päästyä huomasin sen olevan ihan hirveä kaaos huoneet olivat täynnä roinaa paitsi se pieni huoneessa missä me neljä oppilasta olimme  sanoin kaverilleni .että ei varmaan muillakaan sen parempi ole seuraavana päivänä olin ihan väsynyt ja meillä olisi koulua heti vaikka olimme juuri tulleet 15 tunnin matkalta. Olin ihan kuollut heti kun pääsimme koululle aloimme tekemään tasokoetta ,joka määritti mihin luokkaan pääsimme no kokeen jälkeen oli jonkunlainen tervetulojuhla minkä älysin vasta matkan jälkeen vaikka esitteessä puhuttiin hienoista juhlista ja joka viikkoisista ”Studen partyistä” (mitään student partyjä ei ikinä ollutkaan) eli tämä ”tervetulojuhla” eteni niin ,että ensiksi söimme yhden donitsin ja joimme pienen kokiksen ja menimme ryhmän kanssa luokkaan leikkimän ja tutustumaan toisiin. Päivät meni yllättäen nopeasti vaikka oli melkein koko ajan tylsää sitten perjantai oltiin oltu kaksi päivää Orlandossa ja kun meitä tultiin hakemaan niin italialaisten ohjaaja sano, että ne kaksi italialaista eivät enään asu tuossa perheessä aluksin olin minun kaverin kanssa onnissani ,koska ne italialaiset oli vähän pelottavia kun ei osanneet yhtään englantia ja oli vähän outoja ja saatiin lisää tilaa sillä se huone oli niin pieni neljälle hengelle.

………….

Se toinen ruotsalainen teki oman blogin ja eilen 4.8.2016 STS tarjoutui antamaan 7500 kruunua jos poistaa sen blogin.*

Kiitos ,Että jaksoit lukea tämän ”Romaanin” Tiedän en ole mikään hyvä kirjoittamaan ;D

Kuvia/Videoita: https://vimeo.com/177677000

Video Dajaunan talon sisältä

The rest of the story can be read at STS Orlando 2016


Highlight added by editor 2016 August 8

A concerned citizen’s view of Salla Rautiola’s case

(Note from ed.: This comment on Salla Rautiola’s case was too long for the comment section. I am therefore posting it as a guest post)

When you sign up with an organization that “specializes” in International Student Travel opportunities, you think of Students that are ambitious and are excited to learn and experience new life in a different country. These organizations usually provide great moments for foreign students to learn academically as well as learn about the country they temporarily reside in.

…”Usually”…

In 2011, when I was going back to Gisele-Lalonde Secondary after the Summer break, I noticed an Exchange student at our school and I introduced myself. Salla Marisa Rautiola. At the end of the day I knew she was Finnish, she was on an exchange trip for 1 year attending our school. Her goals were to learn about our academic system learn about Canadian culture, learn and practice her French and English language and participate in the exchange by meeting with other exchange students and their families.

STS Canada was the organization she was doing her exchange with. I knew nothing of this international student exchange organization till now. Salla had a host family about 10 minutes away from my home. Her first host family… It was a single Jamaican woman, with a European base boyfriend, as well as another exhcnage student residing in the home. My first thought was.. If she is coming here to learn about our Canadian culture, language, traditions, etc.. why was she placed with a family that has no Canadian roots?? Secondly, the home she was in, was causing problems that were not addressed before Salla arrived in Canada:

Allergies to Pollen, Cats and Dogs : The house was unorganized, dusty, boxes with old stuff in the halls, a “smell” that was in the carpets and furniture, also that the host mom had little to no interest for Salla’s nutrition, there were bugs in the window sills, mold around the walls in some rooms.

I was asking myself why this was not taken care of before Salla had arrived to Canada. I was told that the regional supervisor’s responsibility was to make sure the houses were ready to host exchange students. Sandra Hanniman was tSalla’s regional supervisor at the time and showed no interest in making sure the host homes were up to standards.

Salla had allergy problems with her eyes, skin, and headaches daily and nothing seemed to be getting better. She was late for school because of this, she had misunderstandings with her host families because of this, and the bigger issue was that it was interfering with Salla’s experience in Canada as an international exchange student. When Sandra was asked about the home and why it was in such disorder, she had claimed that the house was checked and that it was messy before Salla arrived because they were “preparing/cleaning” for Salla’s arrival. After weeks passed, Salla had enough. With not changes made, no cleaning was done, no problems were truly addressed by STS, let alone the regional supervisor.

I asked myself, “Are these supervisors and hosts, only doing this for the money?”. I asked myself this because of they’re behavior towards Salla. They did not treat her like a student that wanted to learn more, meet new people, experience fun adventures with Canadian students she met here at her high-school, etc. The hosts treated her more like a child. With rules, schedules, chores, responsibilities like babysitting and cleaning up what mess was not hers. “This should not be the experience exchange students get when they visit Canada”, I told myself. Roselyn, the Jamaican host mom, was severe in terms of visiting rules. I was never allowed to enter her home to visit Salla because she wanted no one inside here home. I can understand because it is a messy maze where she can get in trouble if someone knew the condition of her home as an STS host. She did not allow Salla to leave the home after certain hours of the night (8-9pm) so I had to visit her at the doors of the home..
After the mess, the smell, the allergies, the Jamaican host, the lack of “Canadian hospitality”, Salla had enough. She demanded that Sandra moves her homes immediately because she could not deal with this any longer.

Note: Sandra, the regional supervisor had contacted STS Finland to let them know the quality of the home Salla was staying in. She told Finnish attorney’s that the house was “Fairly tidy and alright”….”To whose standards was this to?” I asked myself, Also what in the world does “alright” mean? Satisfactory? Okay? Shit?
This is where I got to know the lack of management knowledge that Sandra had with this STS organization. Once we approached Sandra together, Salla and I suggested to find another home that meets the standards of STS and also the exchange student..
So the silly regional supervisor thought it would be smart to place Salla in her home temporarily while she finds a replacement home for Salla. Sandra has 2 dogs and 1 cat… Which Salla is allergic to. Sandra has no time to help and show Salla around the new area and where she can find what she needs. At this point I realized that STS is not a quality organization… Sandra was asking her friends to help her out, people that are not even signed up with STS to host exchange students. This means that Salla was basically coming to Canada to stay at Sandra’s friends house?? “This is not what the Rautiola family paid for.” I told myself.
I was angry at what was happening. There was not initiative from Kim Berry, STS Canada manger at the time to help Salla and Sandra find a new home.

My Family was shocked with how the renowned organization STS (Responsibility, Safety and Quality)… was passing around a student like a present nobody wants. The organization was pathetic and quite frankly embarrassing. It was so hard to find a home for Salla at this time, that Sandra was asking un-qualified people to bring in Salla Rautiola because the regional supervisor was desperate. Was this reported to the head office of STS, I am not sure.

My Family took Salla into our home temporarily so that she can be with a family that actually cares about her and her experience here in Canada. This was a decision that was made by us, we are not qualified by STS to host a student, but we did. Because for the sake of Salla’s experience and health here in Canada, we did not want her spending this valuable time moving from house to house, issue to issue. For the first time in months Salla was at ease and she was relaxed…
A few days later, Sandra calls with an “offer” to Salla mentioning she has a host Mom who would like to take her in, a single woman (again), French-canadian who has a little place about 5 minutes from my home. Christine. When we dropped Salla off, the house seemed clean, organized (or more so than the last home), friendly and warm. There were two dogs in the house again..
This was again, another worry of ours. “So this organization really does not give a shit about its students. Like STS Canada took more students that they can handle.” Which completely overlooks their slogan “Responsibility, Safety and Quality”

Weeks go by and things are getting a little better in terms of allergies, irritations and physical problems with Salla. Although the issues with the host Mom still were present. Salla was not so happy with her “host” mom, although she did not want to complain because she had no clue where she would go next… a zoo.. a dump??

Now because Christine was not a true host Mom, ALL THIS TIME, Sandra had made a meeting with Kim Berry to discuss what will happen next with Salla. (Behind her back of course)

Around December 2011, Salla had received a call from her mother at school, telling Salla that she was not going to be able to continue the exchange through till the end of the program. That she was going to be sent home early (January) because of “complications” with the STS documents Salla’s family provided…

BULLSHIT!!

They claimed that the medical documents that Salla had, did not mention her allergies and specifics about them. LIES! This was false and STS Canada (Kim Berry) wanted to send Salla back home because she was a “problem” apparently. STS Canada claimed that they did not have the home that Salla needed because they had not received all the documents from the Rautiola’s. (In Finland, Marjo Rautiola, Salla’s Mom made sure to find the copies of the documents where all allergies were taken down, including dust and pets. The same document was signed by the Rautiola’s family doctor for approval)
I think that they were lacking the resources, money, common sense to admit that they made mistakes and they did not fix them… INSTEAD they tried to bury their problems by finding all these “solutions” to Salla’s issues.

We had a meeting at the STS office where Sandra drove us to speak with Kim Berry about what was going to happen now… There was no discussion, no negotiations, no one even asked Salla what she wanted to do or even try and do to fix the problem so she can stay in Canada… Instead, Kim Berry had a nice packet filled with plane tickets, airport maps, timetables and reading material and told Salla she was leaving on a set date and that STS can not keep trying to help Salla because she has too many issues.

First off: STS Canada never even helped Salla or tried to. As I mentioned above, they treated her like a piece of luggage, never asking her opinion or offering different options. They only provided her with solutions that would personally help Sandra through this problem and to avoid any backfire. STS Canada was clearly just trying to desperately fix this to avoid bigger problems…

In Finland, for the last weeks, Salla’s mother was contacting STS Finland and STS Canada offices to find out exactly what was happening with her daughter in another country.. Right? Because it’s okay for a mother to worry about her daughter when she is abroad, especially when she has no idea where or why she is where she is. No answers for weeks from both STS offices. When they did answer, it was with vague solutions and vague objectives. STS Canada did not even show effort into Salla’s case. They gave up on Salla and it was a shock to all of us. The Rautiola Family, My Family and our friends, knowing that STS is in charge of thousands of students worldwide and they have this many problems with only one student?

“They have to be stopped and more responsibility has to be shown to exchange students and more yet, the parents of the student.” I told myself.

But no, we were all left in the dark as STS planned this all behind our backs, to send Salla back home.

The worst part is, that STS has never admitted to any of these accusations and they secretly bought Salla’s plane ticket early December. This means that STS was planning on sending Salla back home, with no warning, no refund, no alternative offers and then made the smart decision to tell those it will affect.

I was disturbed by the people in charge of this whole operation, Kim Berry and Sandra Hanniman from STS Canada and Country Manager, Yannick Becu, from STS in Canada and Country Manager, Mira Silvonen, from STS in Finland. The host parents, all pretended to be so caring for Salla at first, but when problems arose from their own mistakes, their solution is to give up and send her back? I know this is ridiculous and selfish for an organization of any sort to do this to foreign exchange students or to anybody.

When Salla returned home, we stayed in touch with their family. Because STS still had not admitted to any of the crimes they committed while Salla was in Canada.. So the case began. Marjo Rautiola, was writing STS management this whole time, requesting information and processes they will follow to ensure the safety of Salla in Canada. Little information was given back. “I am not going to lay down while these people treat my daughter like shit”. This sparked a great controversy between STS and past exchange students who have been involved with similar issues through STS around the world. Blogs were filling up, websites were being taken down and the families of those affected started requesting answers that STS has never and never will have. Although we all know exactly what happened. There was a lack of caring, interest and support from STS management to the students. They were unorganized, unprepared and shockingly, they did not even want to be a part of this program “which they never were”.

Salla’s experience in Canada was not what she expected. She did not experience the Canadian life here in Ottawa like she was promised by STS. She did not reside in a home where she would practice English and French like she was promised. The hosts were no glad and excited to host Salla, like STS promised, STS did not look after her while she was here…. Like they promised!!?

How many other student’s lives will this organization play with before families have had enough of these lies and secrets that STS has kept from the Rautiola Family and Salla?

Concerned Citizen

”Ellen olisi suostunut, minut olisi välittömästi lähetetty kotiin.”

UUSI

Minua EF ”uhkaili” kotiinlähettämisellä – 80-luvulla – ellei koulussa tule parempia arvosanoja, sekä asetti pakotteen istua pöydässä tunnin verran ruokailun jälkeen, etten mene ”syömishäiriöisenä oksentamaan”. Minulla ei ollut syömishäiriötä. Kukaan, paitsi ehkä hostmother, ei uskonut minua. Koulussa minulla oli vaikeuksia ainoastaan englannin kielen tunneilla – missä jenkkioppilaatkin kärsivät vaativasta opettajasta. Lopulta osasin kielioppisääntöjä paremmin kuin he.

Kaikista törkein menettely järjestön puolelta oli se, että minulla LUULTIIN olevan em. syömishäiriö, jonka vuoksi minut pakotettiin kerran viikossa psykiatrin puheille! Ellen olisi suostunut, minut olisi välittömästi lähetetty kotiin. No. Hammasta purren kävin täti-ihmisen luona ”juttelemassa” niitä näitä. Muutaman kerran jälkeen hän totesi, etten ole a) mielenterveysongelmainen millään tavoin b) minulla ei ole syömishäiriötä. Eipä paljon auttanut järjestön suuntaan. Kävin sovitut kerrat, ja mielessäni haistatin paskat EF:lle. Sen jälkeen en ole suositellut ko. järjestöä kenellekään, en myöskään vaihto-oppilasvuotta, enkä STS – järjestöäkään.

Sen verran ikävä kokemus tuo oli, etten vuosikausiin kertonut todellista laitaa vaihtarivuodestani. Toisaalta, vuosi oli myös kiva, tutustuin ihaniin ihmisiin, koin vieraanvaraisuutta, ystävällisyyttä, syvää inhimillisyyttä.

Löydettyäni tämän palstan vuosikymmenten jälkeen tunnen suurta helpotusta, että en ole ainoa, joka on kärsinyt järjestön mielivallasta. Harmittaa huomata, että yhä järjestöt toimivat uhkailemalla ja kiristämällä.

En suosittele vaihto-oppilasvuotta kenellekään.

2011/2012: STS Kokemus (Canada)

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi STS Kielimatkat korvaamaan 6.505€ (7.105 USD) suomalaiselle Salla Rautiolalle perusteettomasta erottamisesta sekä lukuisista virheistä vaihto-oppilasohjelmassa.
Tapausta sivuttiin myös MOT:n dokumentissa ”Vaihto-oppilas heitteillä”. Kerrottakoon Sallan vaihtokokemus varoituksena, millainen vaihto-oppilasvuosi voi todellisuudessa olla.

16-vuotias Salla Rautiola teki tammikuussa 2011 sopimuksen STS Kielimatkojen kanssa vaihto-oppilasvuodesta Kanadan ranskankielisessä ohjelmassa.
STS takaa huolella valitun isäntäperheen, koulupaikan sekä paikallisen henkilökunnan valitussa maassa. Perhettä valittaessa luvataan myös ottaa huomioon hakuvaiheessa annetut terveystiedot. Sallan kohdalla oli ilmoitettu kissa-, koira- sekä siitepölyallergia.

STS toimitti perhetiedot heinäkuussa 2011, kuukautta ennen lähtöpäivää, mutta salasi Kanadan toimistolta edellisenä päivänä saamansa tiedon, ettei STS pysty toteuttamaan ranskankielistä ohjelmaa, vaan Salla joudutaan sijoittamaan englanninkieliseen perheeseen.

Kanadassa:

Isäntäperheeksi oli valittu Ottawassa yksin asuva 62-vuotias jamaikalainen maahanmuuttaja. Jamaikalaisnainen eli omien sukulaistensa parissa ja täysin omassa kulttuurissaan, puhuen pelkästään jamaikan kreolia. Kanadalaisuus, kanadalaiset perinteet tai tavat eivät näkyneet millään tavoin tässä perheessä. Koti oli siivoton, likainen ja homeessa. Oikeudessa oli kuultavana STS:n todistajana aiemmin samassa perheessä vaihto-oppilaana asunut suomalaispoika, joka kertoi yhtenevästi Sallan kanssa, kuinka talossa ei koskaan siivottu ja huusholli oli jo hänen aikanaan ollut samanlainen kuin kuvissa. Molemmat kertoivat, kuinka olohuonetta käytettiin oleskeluun ja siellä oli myös perheen TV ja tietokone. STS:n Suomen maajohtaja Mira Silvonen oli loppuun asti sitä mieltä, että koti oli olosuhteiltaan ok allergikolle ja antoi prosessin aikana peräti seitsemän eri selitystä kuville (muutto, kellari, varasto jne.) Lastensuojeluviranomaiset Suomessa ovat kauhistellen todenneet, ettei kuvien kaltaisiin olosuhteisiin sijoiteta Suomessa alaikäisiä nuoria missään tilanteessa edes tilapäisesti. Tämän isäntäperheen valinnasta nuoren allergikon kodiksi kymmeneksi kuukaudeksi vastasi aluevalvoja Sandra Hanniman / STS Foundation Canada.

Sallan asuttua pari kuukautta ensimmäisessä perheessä, hän alkoi saada allergisia reaktioita pölystä ja homeesta (kuva). Hän ei kyennyt kouluun, mutta hostäiti ei huolehtinut poissaoloilmoituksia koululle. Voimakkaiden allergiaoireiden vuoksi Salla pyysi hostäitiä sekä aluevalvoja Sandra Hannimania auttamaan häntä lääkäriin, turhaan. Hostäiti totesi: ”Doctors don´t know anything” ja aluevalvoja: ”Let´s see”. Vanhempina jouduimme hankkimaan lääkkeet Suomesta ja postittamaan ne pikalähetyksenä Kanadaan. Lääkäriin avustamisen sijaan STS Kanadan aluejohtaja Kim Berry päätyi antamaan Sallalle varoituksen hostäidin laiminlyönneistä johtuneista ja selvittämättömistä poissaoloista. Salla kutsuttiin STS Kanadan toimistoon 14.11.2011, jota varten hän oli kirjoittanut nelisivuisen reklamaation siihen asti ilmenneistä ongelmista ja virheistä STS:n vaihto-oppilasohjelmassa mm:

  • STS takaamaa koulupaikkaa ei oltu järjestetty. Salla käännytettiin pois Gisele la Londe-koulusta, koska heillä ei ollut mitään tietoa vaihto-oppilaasta. Koulupaikan järjestäminen kesti lähes viikon.
  • Hostäiti lähti matkoihinsa jättäen vaihto-oppilaan allergiaoireineen yksin viideksi päiväksi. Tänä aikana ei ollut tietoa, missä hostäiti oli eikä häntä tavoitettu puhelimitse. Lähtiessään hän oli jyrkästi kieltänyt Sallaa ilmoittamasta poissaolostaan STS:lle.
  • Hostäiti ei pyynnöistä huolimatta tarkastanut postilaatikkoaan ja koska Sallalla ei ollut avainta lukolliseen postilaatikkoon, hän ei saanut Suomesta lähettämiämme lääkkeitä. Kalliit lääkkeet lojuivat ulkona postilaatikossa yhdeksän päivää.
  • Hostäidin rajut mielialan vaihtelut herättivät kysymyksiä. Hän saattoi itsekseen nauraa ja tanssia, mutta sekunnin murto-osassa raivostua ja paiskoa astioita lattiaan. Salla näki keittiön pöydällä minigrip-pussin ja ihmetteli sen sisältöä. Hostäiti kielsi koskemasta pussiin, sanoen sen sisältävän marijuanaa. Vanhempina huolestuimme tilanteesta ja pyysimme STS:ää selvittämään tilannetta. Huolimatta pussista otetuista kuvista ja Suomen tulliviranomaisten kehoituksesta vaatia asian selvittämistä, STS ainoastaan uhkasi Sallaa uudella varoituksella perättömän tiedon levittämisestä. Aluevalvoja, hostäidin paras ystävä oli todennut, ettei hän usko aineen olevan marijuanaa. Siinä kaikki.

Kanadan aluejohtaja Kim Berry ei edes vilkaissut Sallan 14.11.2011 toimistolla antamaa kirjallista reklamaatiota. Myöskään Suomen maajohtaja Mira Silvonen ei reagoinut reklamaatioon millään tavoin. Sen sijaan STS Kanadan maajohtajalta Yannic Beculta sain terveiset: Jyrkän kiellon olla puuttumasta asioihin.

Eläinallergioista tietoisena, aluevalvoja Sandra Hanniman yritti majoittaa Sallan perheenvaihdon välissä kotiinsa, jossa oli useita kissoja ja koiria. Salla sai oireita jo saman illan aikana ja oli pakotettu etsimään itse itselleen yösijaa lähes viikoksi kavereiltaan, koska STS ei kyennyt sitä järjestämään.

Sallan muutettua uuteen perheeseen selvisi, että hostäiti tupakoi ketjussa sisätiloissa ja hänellä on kaksi koiraa. Hostäiti myös kertoi, kuinka aluevalvoja Sandra Hanniman oli puhunut hänet ympäri suostutellessaan ottamaan vaihto-oppilaan ”edes kokeeksi”. Hän oli luvannut pitää vaihto-oppilasta korkeintaan kaksi kuukautta eli tammikuun 2012 loppuun. Sandran pyynnöstä asia salattiin sekä Sallalta että meiltä.

STS vakuuttaa kuinka isäntäperheet täyttävät tarkat kriteerit, taustat tutkitaan huolella, kodit kuvataan jne. Molempien isäntäperheiden kohdalla nämä lupaukset osoittautuivat täysin perättömiksi. Esittäessämme oheisia kuvia ensimmäisestä perheestä maajohtaja Mira Silvoselle, hän kyseenalaisti kuvien olevan Sallan hostperheestä. STS:ltä ei kodista luvattuja kuvia löytynyt, ei myöskään halukkuutta tarkastaa asuinolosuhteita, vaikka STS:n Kanadan toimisto sijaitsee myös Ottawassa. Sallan muuttaessa sisään jälkimmäiseen perheeseen, ei STS:n toimistossa ollut mitään tietoa perheestä. Osoitetietoja jouduimme pyytämään useita kertoja. Tarkempia tietoja (esim. hostäidin ikä ja ammatti) emme saaneet koskaan.

Jälkimmäisessä perheessä vieraili usein hostäidin sisaren poika. Tämä armeijan palveluksessa ollut mieshenkilö ahdisteli Sallaa ja latasi salaa hänen tietokoneelleen porno-ohjelmia. Salla koki asian äärimmäisen kiusallisena, mutta ei uskaltanut ottaa asiaa esiin STS:lle, koska oli jo oppinut, ettei järjestöltä saa minkäänlaista tukea. Lisäksi hän oli tietoinen, että porno-ohjelmat olisivat erottamisperuste vaihto-oppilasohjelmasta. Ulkopuoliset tahot puuttuivat asiaan ja mies myönsi tekonsa.

Erottaminen vaihto-oppilasohjelmasta:

STS oli tietoinen, että jälkimmäinen perhe toimii isäntäperheenä ainoastaan väliaikaisesti, korkeintaan tammikuun 2012 loppuun asti. Pyrkimättä edes löytämään Sallalle uutta isäntäperhettä loppuvaihdon ajaksi, Mira Silvonen ryhtyi laskelmoidusti rakentamaan erottamisperustetta vaatien meiltä lisäselvityksiä Sallan terveydentilasta, vaikka tyttö oli täysin kunnossa hostäidin tupakoinnista ja perheen kahdesta koirasta huolimatta. Tarjosimme STS:lle mahdollisuutta Sallan perusteelliseen lääkärintarkastukseen Kanadassa, mihin Silvonen ei suostunut. Hän ei myöskään pyynnöstämme huolimatta konsultoinut lääkäreitä. Sen sijaan hän kutsui meidät Sallan vanhempina STS:n toimistolle Helsingissä ”keskustelemaan Sallan allergioista” 20.1.2012. (perjantaina klo 16.00). Rinta rottingilla Mira Silvonen ilmoitti heti alkajaisiksi erottaneensa Sallan vaihto-oppilasohjelmasta ja Sallan lähtevän kotiin ylihuomenna sunnuntaina. Erottamisperusteena Silvonen esitti sopimusrikkomuksen – hakuvaiheessa olisimme jättäneet kertomatta oleellista tietoa Sallan terveydentilasta. Olisi pitänyt mainita että tupakansavusta saattaa aiheutua oireita allergikolle. Silvonen oli myös maallikkona päätellyt, että Sallalla olisi astma, minkä olimme kuulemma myös jättäneet kertomatta. Silvonen kertoi myöhemmin oikeudessa, kuinka hän oli mennyt shokkiin kuullessaan uutena asiana, että siitepölyallergikoilla saattaa ilmetä siitepölyaikana ns. ristireaktioita esim. omenasta. Samoin siitä, että moniallergikolle saattaa ilmaantua myös yllättäen oireita joidenkin aineiden yhdistelmistä, vieraista mausteista, parfyymeista yms. Kaikki nämä yleisesti tiedossa olevat asiat olisi pitänyt erikseen selvittää Sallan terveystiedoissa.

STS ilmoitti noudattavansa Suomen Opetushallituksen suosituksia, koskien kansainvälistä oppilasvaihtoa. Näiden suositusten sekä STS:n omien erityisehtojen mukaan erottamispäätöksestä tulee ilmoittaa perusteluineen vaihto-oppilaalle sekä tämän vanhemmille niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Organisaation on myös annettava asiantuntevaa tukea ja apua ennen keskeytystä. Mira Silvonen toimi täysin vastoin sopimuksia. Hän osti lentoliput kuukautta aikaisemmin ja salasi erottamispäätöksensä niin meiltä vanhemmilta kuin vaihto-oppilaalta itseltään lähtöhetkeen asti. Silvonen sanoi ottavansa vastuun erottamispäätöksestä. Hän ei ole kuitenkaan koskaan erottamispäätöstään Sallalle ilmoittanut, perustellut eikä pahoitellut. Lentoliput hän lähetti Sallalle virallisena sähköpostina kommentoimatta päätöstään millään tavoin. Täysin yllättävästä kotiinlähdöstä ilmoittaminen jäi meille vanhemmille. Kanadassa aluejohtaja Kim Berry ilmoitti Sallalle kotiinpassituksen syyksi, ettei tämä ollut osoittanut riittävää mielenkiintoa koulunkäyntiä kohtaan, eikä siten arvostanut hänelle annettua mahdollisuutta opiskella ulkomailla. Kim Berry ei ilmeisesti erottamisperustetta suunnitellessaan ollut tietoinen, että Sallan koulumenestys oli hyvä ja hän oli juuri saanut tiedon, että hänet olisi siirretty joulun jälkeen ylemmälle luokalle.

Viimeiset viikot ennen erottamistaan Salla yritti epätoivoisesti saada yhteyttä STS:n toimistoon sekä aluevalvojaansa jopa fb:n kautta kysyäkseen, onko STS alkanut etsiä uutta isäntäperhettä. Hostäiti oli kertonut lopettamisestaan sekä STS:n pyynnöstä salata asia. STS kuitenkin vältti taidokkaasti yhteydenottomme niin Kanadassa kuin Suomessakin.

Kaverinsa vanhempien avustamana Salla sai pakattua kaikki kamppeensa ja pääsi lentokentälle. Minkäänlaista tukea tai apua hän ei järjestöltä lähtöhetkelläkään saanut. Koulukaverit ja opettajat jäivät hyvästelemättä. Aluevalvoja Sandra Hanniman pistäytyi kentällä varmistamassa, että Salla poistuu maasta. Näin STS passitti alaikäisen nuoren yksin shokkitilassa kotimatkalle Montrealin ja Lontoon Heathrown kautta Helsinkiin. Olemme usein verranneet, kuinka maasta karkotuskin on inhimillisempi toimenpide kuin vaihto-oppilaan kotiuttaminen STS:n toimesta.

Karkotuspäätöksestä on mahdollista valittaa vielä ennen toimeenpanoa, mutta Mira Silvonen ei antanut tätä mahdollisuutta. Silvonen ilmoitti katkaisevansa viisumin samantien, jolloin tyttärellämme ei olisi lupaa oleskella Kandassa. Häntä kohdeltiin kuin rikollista.

Oikeuteen:

Isän oli lähdettävä Lontooseen vastaan lohdutonta tytärtään. Shokkitilastaan johtuen Salla ei muista mitään paluumatkastaan. Kotiin päästyään Salla pohti ensimmäisinä ajatuksinaan, mitä hän sanoisi kavereilleen. Tyttö oli täysin ilman omaa syytään joutunut nöyryyttävään tilanteeseen tuntien syyllisyyttä ja häpeää.

Vastuunkantajaksi ilmoittautunut Suomen maajohtaja Mira Silvonen katkaisi ensi töikseen puheyhteyden kehottaen tylysti viemään asian kuluttajariitalautakuntaan tai oikeuteen. Hän myös kieltäytyi luovuttamasta yhteystietoja tyttäremme asioista vastanneille tahoille, kuten STS:n henkilökunnalle Kanadaan. Meitä kiellettiin myös olemasta yhteydessä Kanadan vaihto-oppilaiden vastuuhenkilönä Suomessa toimineeseen Taru Raitioon. Teimme kaksi varsin kattavaa reklamaatiota, joista jälkimmäinen oli asianajajamme laatima. STS ja Mira Silvonen kiisti kaiken. Vuoden verran pyrimme neuvotteluyhteyteen STS:n kanssa onnistumatta. Neuvottelutaitoa / -halukkuutta ei maajohtajalta löytynyt. Väsytystaktiikka ei kuitenkaan purrut meihin. Jätimme kanteen Helsingin käräjäoikeuteen tammikuussa 2013.

MOT dokumentissa STS johtaja John Cedergårdh myöntää pahoitellen, että Sallan kohdalla on tapahtunut virhe ja tilanne on ratkaistu väärin. Maajohtaja Silvonen kuitenkin kiisti tämän käräjäoikeuden valmisteluistunnossa esittäen, että YLE on leikannut Cedergårdhin lausumat eri asiayhteyksistä. STS ei Silvosen mukaan ole koskaan myöntänyt virheitä. STS vaati myös meiltä 27.000€n (29.500 USD)korvauksia mm. YLE:n dokumentin jälkiseurauksista. Mainittakoon, että pitkän uran STS:n palveluksessa tehnyt johtaja John Cedergårdh jätti STS:n kaksi kuukautta dokumentin ulostulon jälkeen.

Jutun pääkäsittely Helsingin käräjäoikeudessa oli lokakuussa 2014. STS kiisti edelleen kaiken. Yksi Suomen johtavista allergia- ja keuhkosairauksien asiantuntijoista Dos. Lauri Tammilehto todisti tutkittuaan Sallan sekä hänen potilaskertomuksensa, ettei tytöllä ole koskaan ollut astmaa, vaan kysymys on ainoastaan hyvin lievistä allergioista. Siitä huolimatta STS ja Mira Silvonen maallikkona vetosi loppuun asti kuinka olimme jättäneet kertomatta, että Sallalla on astma.

Mira Silvonen oli kutsunut Exploriuksen maajohtajan Anu Husu-Peltosen STS:n todistajaksi pääkäsittelyyn. Husu-Peltonen todisti, kuinka hän ei olisi missään tapauksessa hyväksynyt Sallaa terveydellisten syiden vuoksi Exploriuksen vaihto-oppilasohjelmaan. Riskitekijöitä oli kuulemma liian monta. Samaan aikaan Exploriuksen Suomen toimiston kautta vaihto-oppilaana oleva nuori kuitenkin kertoo vaihto-oppilasfoorumilla, kuinka hänet on sijoitettu perheeseen, jossa on useita kissoja, vaikka hän oli hakuvaiheessa ilmoittanut pahasta eläinallergiasta ja astmastaan.

Helsingin käräjäoikeus antoi tuomion 12.12.2014, jossa todettiin STS:n erottaneen Sallan perusteettomasti vaihto-oppilasohjelmasta.

Tuomiossa oli kannaltamme joitakin oleellisia virheitä, jonka vuoksi jätimme valituksen hovioikeuteen. Hovioikeuden istunnon oli määrä olla 16.11.2015. Vedimme kuitenkin valituksen pois, koska Salla koki äärimmäisen raskaana käydä yhä uudelleen läpi asioita, jotka hän halusi tietoisesti unohtaa. STS maksoi Helsingin käräjäoikeuden tuomion mukaiset korvaukset joulukuussa 2015.

Vakuutus:

STS Kielimatkat edellytti kalliin Europ Assistance -vakuutuksen ostamista kaikille Pohjois-Amerikkaan lähteville vaihto-oppilaille. Vakuutuksen hinta nyk. 895€ (985 USD) sisällytetään vaihto-ohjelmamaksun viimeiseen erään ja maksetaan STS Kielimatkoille. STS ei kuitenkaan toimittanut minkäänlaista vakuutuskirjaa toistuvista pyynnöistä huolimatta edes jälkikäteen. STS kieltäytyi myös toimittamasta vakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön yhteystietoja. Useat vaihto-oppilaiden vanhemmat vaativat vakuutuslain edellyttämiä tietoja useiden kuukausien ajan tuloksetta. STS nimesi vain loputtomasti uusia yhteyshenkilöitä, joihin pyysi olemaan yhteydessä: vakuutusmeklarille, palveluntarjoajalle, korvauskäsittelijälle jne. Kukaan heistä ei kuitenkaan halunnut vastata vakuutusta koskeviin kysymyksiin. Vakuutuksen myöntäneen yhtiön yhteystietojen saamista vaikeutti se, että STS myi vakuutusta edelleen keväällä 2013 Europ Assistance Holding -yhtiön nimissä, jota ei ollut edes toiminnassa. Europ Assistance S.A. Irish Branch yhtiön toimitusjohtaja Mark Butler vastasi lopulta tiedusteluihini ja hämmästeli, mihin perustan käsitykseni, että Salla olisi ollut heillä vakuutettuna. Tutkittuaan asiaa, toimitusjohtaja Butler palautti meille 31.7.2014 pikamääräyksenä vakuutuksesta maksamamme summan 733€ (800 USD) pahoitellen, ettei kykene vastaamaan miksi vakuutuskirjaa ei ole toimitettu ja mitä on tapahtunut.

Tänään:

Olen tavattoman ylpeä rohkeasta tyttärestämme, joka toimi itse kantajana jutussaan ja lähti hakemaan oikeutta STS Kielimatkoja vastaan. Salla opiskelee nykyisin kansainvälistä lakia ja voi hyvin.

Itse olen perehtynyt nämä vuodet vaihto-oppilastoimintaan ja voin todeta, että mikäli olisin omannut edes osan nykyisistä tiedoistani, en olisi koskaan edes harkinnut lapseni lähettämistä vaihto-oppilaaksi yhdenkään järjestön kautta. Kysymys on varsin haavoittuvassa iässä olevista nuorista, jotka lähtevät motivoituneina ja suurin odotuksin kohti tuntematonta. Aikuisilla on vastuu, mutta järjestöt eivät tunne vastuuta. Järjestöjen toiminta on äärimmäisen härskiä, laskemoivaa, häikäilemätöntä, mielivaltaista ja moraalitonta. Voin vain syvästi paheksua toimintaa, jossa aikuiset käyttävät alaikäisiä nuoria pelinappuloinaan.

Sydämessäni toivon, että mahdollisimman moni vaihto-oppilasvuodesta lukioiässä haaveileva löytäisi ja perehtyisi CSFES:n sivustoihin jo vaihtovuotta suunnitellessaan, eikä vasta ongelmien myötä. Nuorten puolesta toivon myös, että vanhemmat lukisivat tarkoin ja tiedostaisivat mitä seurauksia voi olla järjestöjen pelisääntöjen / ehtojen hyväksymisellä. Useimmat vaihto-oppilasjärjestöt pidättävät itsellään esim. oikeuden erottaa vaihto-oppilaan ohjelmasta ilman ensimmäistäkään varoitusta, jos ”vaihto-oppilas ei osoita riittävää kunnioitusta isäntäperhettä, vaihto-oppilasjärjestöä tai tämän yhteistyökumppaneita kohtaan”.

Mikäli nuorella on jokin terveydellinen seikka tai perussairaus, on huomion arvoista ettei välttämättä kukaan terveydenhuoltoalan koulutuksen saanut henkilö käy läpi terveystietolomakkeita. Lomakkeet ovat maajohtajien laatimia ja he myös itse käsittelevät annetut tiedot vailla asiantuntemusta. Tämän vahvistivat oikeudessassa kuultuina olleet STS:n Suomen maajohtaja Mira Silvonen sekä Exploriuksen Suomen maajohtaja Anu Husu-Peltonen. Jopa heidän perustiedot yleisimmistä sairauksista saattavat olla hyvinkin heikot, kuten em.maajohtajien toiminta sekä kuuleminen osoittivat.

Taistelumme Sallan oikeuksien puolesta STS:ää vastaan kesti n. neljä vuotta. Osan rahoista saimme takaisin, mutta traumaattiset kokemukset säilyvät muistissa vielä pitkään. Toivottavasti tapauksemme antaa rohkeutta taisteluun kaltoin kohdelluille vaihto-oppilasperheille ja pohtimisen aihetta vaihto-oppilasvuotta suunnitteleville.

Danielle Grijalva CSFES, lämmin kiitos saamastamme tuesta!! ❤

Helsingissä 17.12.2015

Salla´s mother Marjo Rautiola
marjo.rautiola@kolumbus.fi
—————————————————-

Transcript:  Vaihto-oppilas heitteillä: käsikirjoitus

Finnish students host-family steals her stuff

This is a story from the first host-family of a Finnish exchange student traveling to Australia.

En dag när jag kom hem från skolan var min järkkäre inte i mitt rum vart den alltid var. Vi alla letade efter den i hela huset men kunde inte hitta den. Jag var ledsen, sååå ledsen.. för jag hade fått den nimenomaan för att kunna fota i Australien. Men jag är van med att även dom underligaste sakerna försvinner från mej, jag har alltid varit lite slarvig av mej.

Pengarna som förvann från min plånbok oroade mej också. Min host mamma sade att det måste vara en av mina syskon, jag trodde på henne.

Efter en tid fick jag en textare från min host mamma vart hon sade att hon i misstag hade spillt vatten på min dator men att den var på korjaamo. Noh, den kom aldrig tillbaka därifrån och till slut gick jag själv in där för att betala och ta den tillbaka hem. Men den fanns inte där, min host mamma hade aldrig ens varit på hela paikkan. Jag blev lite rädd och frågade försiktigt mina hosters att vafääään ha nu helt hänt. Dom blev arga så f*n och skyllde på mej för att jag hade farit in till korjaamon med deras namn.

Vid det här skedet började jag tänka lite. Jag började fatta att allti inte var okej. För det första förvann allt dyrbart jag ägde, för det andra hade dom sällan mat, för det tredje var huset otroligt smutsigt, för det fjärde tog hon in barn till huset, för att stanna, utan att tänka mer än max två dagar och dessutom var det minst ett bråk i dagen och massor med draman. Alla barnen gick inte i skola och jag fick reda på att dom inte var foster barn som jag trodde, utan att dom bodde illegally där. Dessa random män som kom och gick började jag också fundera på lite noggrannare. Var de faktist bara mammans kompisar? Jag frågade mina syskon och de berättade att hon endast bjuder dem över för att få pengar ut av dem.

Jag visste att jag borde berätta om dessa problem till någon men jag visste också att jag i så fall antagligen borde byta familj. Endast faktat att kylskåpet var tom 4 dagar i veckan var tillräckligt, jag visste det. Men jag stortrivdes i skolan och älskade The city och hade just settled in perfectly everywhere. Så jag höll det mesta för mej själv, några detaljer hit och dit berättade jag nog men det enda jag fick till svar var att jag borde byta familj och det visste jag ju redan att jag egentligen borde. Dessutom lovade jag till min syster jag var närmast med att inte lämna henne i kaoset………

The rest of the article may be read on Mitt år bland kengurur

EF Education: Exchange students traveling to the US – exchange rates

At the end of May, on the bill sent out to their exchange students traveling to the United States, EF Education in Norway added an extra charge of to up to NOK 18.000. This amounts to about 2040 euros.

EF claims that this has to do with exchange rates and a ”typing mistake” they made in their contracts and their brochure. Their customers have contested this extra charge stating that:

  1. Dates are vital information. Customers should, therefore, be able to rely on the firm to have strict control routines on such content.
  2. The timing of this extra charge places undue pressure on the customer.
  3. EF did not know when the mistake was discovered. The customer should be able to expect a large firm like EF to have good routines on immediately informing their customers.

EF’s response to the customers was along the lines of: PAY UP OR CANCEL. Do not have contact with CSFES as EF does not consider them serious players on EF’s playing field.

I do not know if Finnish customers this year have had this experience with EF Education as you use the euro. But I thought it important, anyways, that you were made aware of their ”metkut”.

2013 Dec 19: Puheenaihe: Vaihtari on maailmalla omillaan

21171021-r

Kotimaa | 19.12.2013 | 22:19 | Päivitetty 07:0314

Jokaisen vaihto-oppilasvuodesta kiinnostuneen kannattaa tutkia toimintaa pyörittävien järjestöjen sopimusehdot ja myös verkon keskustelupalstat tarkasti.

Suihkussa sai käydä kolmen päivän välein, kotiin soittaa korkeintaan kerran viikossa. Vessapaperin käyttöä rajoitettiin. Neljä vaihto-oppilasta asui samassa, pikkuruisessa huoneessa.

Sellainen oli yksi isäntäperheistäni, kun olin vaihto-oppilaana Britanniassa lukioikäisenä. Vanhempani maksoivat matkasta yli 8 000 euroa.

Vaihto-oppilasvuosi on aina sattumien summa. On mahdotonta varmistaa, että nuoren ja hänet vastaanottavan perheen henkilökemiat toimivat.

Koti-ikävä ja törmäykset uuden kulttuurin kanssa kuuluvat asiaan, mutta huonoa kohtelua vaihto-oppilaan ei pitäisi joutua sietämään. Monelle vuodesta tulee väärällä tavalla unohtumaton.

– Jos vaihto-oppilasmatkalla tulee ongelmia, ne ovat usein merkittäviä. Matkat ovat kalliita ja matkustaja nuori, joka on omillaan ulkomailla, toteaa johtava kuluttajaoikeusneuvoja Raija Marttala Itä-Uudenmaan maistraatista.

Minun kohdallani luotettavaksi kehuttu systeemi petti. Ensimmäisessä isäntäperheessäni oli koira ja tupakoitiin sisällä, vaikka olin hakulomakkeessa kertonut sairastavani astmaa ja olevani allerginen eläimille.

Talo oli likaisin koskaan näkemäni. Perheen äiti tunnusti, että järjestö oli painostanut heidät ottamaan vaihto-oppilaan, koska sijoituspaikoista oli pulaa.

Seuraava isäntäperhe taas halusi tehdä vaihto-oppilaista saamillaan korvauksilla tiliä ja säästi siksi kaikessa. Kierre jatkui, kunnes löysin tuttavien kautta vanhemman naisen, jonka luo minä ja toinen vailla isäntäperhettä ollut vaihto-oppilas pääsimme muuttamaan.

Loppuvuosi sujuikin hienosti – mutta siitä ei voinut kiittää järjestöä, jonka kautta olin vaihto-oppilaaksi lähtenyt.

Aluevalvoja syytti ongelmista koti-ikävää, järjestön paikallinen päällikkö minua. Olin hankala ihminen, kun en ollut sopeutunut tarjottuihin perheisiin.

Verkon keskustelupalstat ovat täynnä tarinoita pulaan joutuneista vaihto-oppilaista. Ylen MOT-ohjelman mukaan Helsingin käräjäoikeudessa puidaan lähiaikoina kahta vaihto-oppilaan ja järjestön välistä riitatapausta.

Ongelmatilanteita selvitellään myös kuluttajaneuvonnassa. Raija Marttala vahvistaa, että valtaosa kuluttajaneuvontaan tulevista tiedusteluista koskee juuri isäntäperheitä.

– Isäntäperhe ei ole huolehtinut nuoresta, talossa on ollut epäsiistiä, perhe on vaihtunut monta kertaa, Marttala kuvailee kolmen viime vuoden aikana tulleita valituksia.

– Toisinaan perhe on tuntunut ymmärtäneen vaihto-oppilaan roolin väärin ja odottaneen hänen olevan pikemminkin au pair.

Keskeinen syy ongelmiin on vaihto-oppilaiden määrä. Järjestöt ottavat listoilleen enemmän nuoria kuin niillä on tarjota isäntäperheitä.

Eräässä tuoreessa tapauksessa vaihto-oppilasvuoden alkamista oli lykätty, kun isäntäperhettä ei löytynyt, kertoo Marttala. Vanhemmat halusivat tietää, onko heillä oikeus korvauksiin.

– Osalla järjestöjen haalimista perheistä ei oikeasti ole edellytyksiä ottaa nuorta vastaan. Vaihto-oppilasta ei tarvitse kohdella kuin prinssiä tai prinsessaa, mutta perusedellytysten on oltava kunnossa.

Usein kuluttajaneuvonta joutuu nostamaan kädet pystyyn, kun sovintoa järjestön ja perheen välille ei synny.

– Jotkin tapaukset etenevät kuluttajariitalautakuntaan, toiset tuomioistuimeen. Vaihto-oppilasvuoden hinta on kymppitonnin tienoilla, joten haettavat korvauksetkin voivat olla tuhansia euroja.

Kuluttajariitalautakunta antaa suosituksia, muttei voi pakottaa järjestöä korvauksiin. Siksi vaihto-oppilasmatkojen vastuukysymykset voidaan ratkaista pitävästi vasta käräjillä.

Marttala huomauttaa, että määrällisesti valituksia ei tule valtavan paljon.

On todennäköistä, että monet ongelmia kohdanneista eivät koskaan vie asiaa eteenpäin.

Miten kuluttaja siis voi varmistaa, että vaihto-oppilasvuosi sujuu sopimuksen mukaan?

Varmaa konstia ei ole, mutta tietojen hankkimisesta on apua. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Katri Väänänen neuvoo sopivaa järjestöä etsiviä kääntymään Googlen puoleen. Saman vinkin antaa Raija Marttala.

– Sosiaalisessa mediassa olevaan tietoon pitää tietysti suhtautua varauksella, mutta sitä kautta voi kartoittaa, millaisia kokemuksia muilla on järjestöstä, Marttala opastaa.

Sopimusehtoihin on syytä tutustua erityisen huolellisesti, jotta yllätyksiltä vältytään.

– Vaihtareille järjestettävissä tiedotustilaisuuksissa kannattaa aktiivisesti kysellä vastuuasioista ja siitä, miten mahdolliset ongelmat hoidetaan, sanoo Väänänen.

– Vastauksista pystyy päättelemään paljon.

Noora Vaarala

Kirjoittaja on vapaa toimittaja

Kommentoi, millaisia kokemuksia sinulla on vaihto-oppilasvuosista?

tai

Kirjoita aiheesta lehden Jatkot-palstalle: nakokulma@aamulehti.fi

Vaarala Noora