UUSI
Minua EF ”uhkaili” kotiinlähettämisellä – 80-luvulla – ellei koulussa tule parempia arvosanoja, sekä asetti pakotteen istua pöydässä tunnin verran ruokailun jälkeen, etten mene ”syömishäiriöisenä oksentamaan”. Minulla ei ollut syömishäiriötä. Kukaan, paitsi ehkä hostmother, ei uskonut minua. Koulussa minulla oli vaikeuksia ainoastaan englannin kielen tunneilla – missä jenkkioppilaatkin kärsivät vaativasta opettajasta. Lopulta osasin kielioppisääntöjä paremmin kuin he.
Kaikista törkein menettely järjestön puolelta oli se, että minulla LUULTIIN olevan em. syömishäiriö, jonka vuoksi minut pakotettiin kerran viikossa psykiatrin puheille! Ellen olisi suostunut, minut olisi välittömästi lähetetty kotiin. No. Hammasta purren kävin täti-ihmisen luona ”juttelemassa” niitä näitä. Muutaman kerran jälkeen hän totesi, etten ole a) mielenterveysongelmainen millään tavoin b) minulla ei ole syömishäiriötä. Eipä paljon auttanut järjestön suuntaan. Kävin sovitut kerrat, ja mielessäni haistatin paskat EF:lle. Sen jälkeen en ole suositellut ko. järjestöä kenellekään, en myöskään vaihto-oppilasvuotta, enkä STS – järjestöäkään.
Sen verran ikävä kokemus tuo oli, etten vuosikausiin kertonut todellista laitaa vaihtarivuodestani. Toisaalta, vuosi oli myös kiva, tutustuin ihaniin ihmisiin, koin vieraanvaraisuutta, ystävällisyyttä, syvää inhimillisyyttä.
Löydettyäni tämän palstan vuosikymmenten jälkeen tunnen suurta helpotusta, että en ole ainoa, joka on kärsinyt järjestön mielivallasta. Harmittaa huomata, että yhä järjestöt toimivat uhkailemalla ja kiristämällä.
En suosittele vaihto-oppilasvuotta kenellekään.