Rankka Kokemus Takana | 8.4.2017 14:05
Varsin useinhan ongelmien lähtökohtana on juuri se epäkelpo ja tehtävään soveltumaton isäntäperhe.
Ilmoitettaessa epäkohdista järjestölle, toivotun ja luvatun isäntäperheen vaihdon sijaan edessä onkin yleensä isompi ongelma, kun vaihto-oppilas huomaa olevansa ongelmissa sekä isäntäperheen että järjestön kanssa eli käytönnössä yksin, heitteillä. Luvattua apua ja turvaverkostoa ei näy eikä kuulu.
Vielä kun vanhempia kielletään jyrkästi puuttumasta asioihin ja nuorelta rajoitetaan yhteydenpito omiin vanhempiin, on tilanne nuorelle ahdistava ja kaoottinen.
Eristämällä nuoren, järjestöt luovat otollisen pohjan nuoren savustamiselle omasta halusta kotimatkalle. Mikäli vaihtari kestää ja sietää tilannetta, järjestö pehmittää lisää heittämällä peliin muutamat warning letterit, kiristäen sääntöjä sekä luoden mielivaltaisesti uusia määräyksiä, uhkaillen samalla erottamisella.
Vaikein tapaus järjestölle lienee fiksu nuori, joka oivaltaa pelin ja osoittautuu luupääksi. Hän sietää, hankkii näytön ja päättää, ettei lähde kotiin, vaan järjestö saa luvan hoitaa sopimuksen edellyttämän isäntäperheen…
Mitä tekeekään järjestö tässä äärimmilleen viedyssä tilanteessa? Järjestöhän ei luovuta, eikä myönnä virheitään -koskaan. Näissä tapauksissa järjestö lisää panoksia toimintakaavansa mukaisesti ja turvautuu yhteen likaisemmista tempuistaan eli tekaisee syyn ja erottaa vaihtarin perusteettomasti. Näin nuori pakotetaan ilman omaa tahtoaan ja ilman perusteita yllättäen kesken vaihdon kotimatkalle. Tieto päätetystä ja laskelmoidusti toteutettavasta äkkilähdöstä salataan ja annetaan nuorelle yleensä vasta lähtöhetkillä täytenä shokkina. Äärettömän traumatisoiva kokemus niin nuorelle itselleen kuin koko perheelle!
Kotiutuksen jälkeen järjestö pitää tietty tiukasti kiinni saamistaan rahoista ja katkaisee välittömästi yhteyden. Maajohtaja saattaa kieltää tylysti yhteydenpidon kaikkiin nuoren vaihdosta vastanneisiin tahoihin kohdemaan toimisto mukaan lukien, eikä ota itse puheluja vastaan, vaan kehottaa viemään jutun suoraan kuluttajariitalautakuntaan tai oikeuteen.. Asenne tapauksessamme oli ”Ihan sama, ei kiinnosta!”
Tämän kaiken itsekin kokeneena ja läpi käyneenä (STS/Mira Silvonen), olen selvittänyt järjestöjen toimintaa vuosikaudet, myös muissa maissa. Olen vakuuttunut näistä erittäin likaisista, laskemouduista ja jopa rikolliset piirteet täyttävistä vakiintuneista toimitavoista. Siinä määrin ja toistuvasti näitä tapauksia ilmenee, ettei todellakaan voi puhua yksittäistapauksista.
Hyviä vaihtokokemuksia on varmasti osa, mutta ne eivät kompensoi näitä järkyttäviä elämänikuisia muistoja ja nuorten nöyryytyksiä, jotka pahimmissa tapauksissa ovat johtaneet vuosikymnenien traumoihin ja terveydellisiin ongelmiin.
Ymmärrän hyvin joidenkin kirjoittajien tuohtumuksen ja vihan järjestöjä kohtaan, siksi paljon monilla on kärsimystä takanaan.
On tervettä tuntea iloa onnistuneesta vaihtokokemuksesta, mutta yhtälailla tervettä on myös tuntea pettymystä ja vihaa kokiessaan lapseensa kohdistettua tietoista sekä laskelmoitua julmaa henkistä väkivaltaa.
On myös tervettä ottaa avoimin mielin selvää asioista, jota suosittelen kaikille!
To read the comments to this post, please go to Keskustelu Suomi24
CSFES Finland 